Keskoslapsi menee kouluun – kuinka valmistautua siihen?

keskoslapsi koulussa.jpg

Koulun aloitus on jännittävä tilanne kaikissa perheissä. Ekaluokkalaisten vanhemmille tyypillisten pohdintojen lisäksi keskosperheissä mietitään ehkä joitakin hieman erityisempiä aiheita.

Jokainen keskoslapsi on yksilö, mutta mahdollisia kouluiässä vaikuttavia keskosuuden seurauksia, varsinkin pikkukeskosilla, ovat esimerkiksi pienikokoisuus, motoriikan, hahmottamisen, kielen kehityksen ja toiminnanohjauksen ongelmat. Kaikki keskosuuden seuraukset eivät välttämättä näy vielä leikki-iässä, vaan nousevat esille vasta esikoulussa ja koulussa.

Ensimmäinen ratkaistava asia on se, milloin lapsi aloittaa koulun.

Useimmat keskoslapset aloittavat ekaluokan tavalliseen tapaan syntymävuotensa mukaisena ajankohtana. Joskus, jos laskettu aika olisi ollut alkuvuonna, mutta lapsi on syntynyt hyvin ennenaikaisena edellisen vuoden puolella, tuntuu luontevammalta harkita lasketun ajan mukaista kouluunmenoikää. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset sekä sairaaloiden keskosseurantojen tekijät voivat auttaa vanhempia näissä pohdinnoissa.

Eri kunnissa on myös eri käytäntöjä esimerkiksi esikoulun kertaamisen ja ns. starttiluokkien osalta, joten yleispäteviä neuvoja ei voi antaa, mutta usein keskustelu muiden keskosvanhempien kanssa auttaa selkiyttämään omia ajatuksia. Pienellä osalla keskoslapsista on diagnoosiensa ja tilanteensa perusteella pidennetty oppivelvollisuus, joka voi tarkoittaa esimerkiksi esikoulun aloittamista jo viisivuotiaana. Joka tapauksessa asian selvittäminen kannattaa aloittaa ajoissa, sillä asiantuntijoiden vastaanotolle voi joutua jonottamaan.

Samalla on hyvä ottaa esille myös vanhempien omat ajatukset lapsen tuen tarpeesta ja sopivasta luokkamuodosta. Varsinkin isoissa luokissa pärjääminen askarruttaa monia vanhempia. Tavallisessakin luokassa pikkuoppilasta voidaan tukea ja auttaa monin tavoin, mutta joskus pienluokka voi olla sopivin ratkaisu. Jälleen eri kunnissa vaihtoehdot ovat erilaisia. Peruskoulussa noudatetaan ns. kolmiportaista tukea (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki), johon kannattaa perehtyä vaikkapa Opetushallituksen sivuilla.

Lukemaan ja laskemaan oppimisen lisäksi keskosen vanhempia
mietityttävät usein koulun liikuntatunnit ja välitunnit.

Monella keskoslapsella on taustallaan jonkinlaisia motoriikan haasteita, jotka ehkä tulevat eniten esille silloin, kun lapsi liikkuu ikäistensä seurassa ja ilman vanhemman apua. Pienikokoisena syntynyt lapsi voi olla koululaisenakin ikätovereitaan pienempi, mikä korostuu helposti juuri liikuntalajeissa ja -leikeissä. Myös mahdollisten keuhkolääkitysten hoitaminen liikuntatuntien yhteydessä voi tuntua hankalammalta kuin vaikkapa päivähoidossa, kun pikkuoppilas ei välttämättä osaa tai muista niitä itsenäisesti hoitaa. Kaikista mieltä painavista asioista kannattaa jutella lapsen opettajan kanssa joko etukäteen tai heti ekaluokan alussa. Opettajilla ei välttämättä ole tietoa keskosuudesta, mutta yhdessä keskustellen voidaan löytää hyviä ja luoviakin ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin.

Uuden, oma-aloitteisuutta ja projektimaisuutta painottavan opetussuunnitelman, sekä modernien, laajoja yhtenäisiä tiloja sisältävien koulurakennusten sopivuus voi mietityttää vanhempia, joiden keskoslapset kaipaavat strukturoitua toimintaa kaipaaville ja hiljaisuutta. Kuten varhaiskasvatuksessa, myös koulussa voidaan tarvittaessa hyödyntää kuvallisia päiväjärjestyksiä, kuulosuojaimia ja muita apuvälineitä, jotka auttavat pientä ja usein isompaakin oppilasta opiskelemaan muiden joukossa. Joka tapauksessa koulupäivät usein kuormittavat pikkukoululaisia melkoisesti, joten levolle ja leikille on hyvä varata kotona riittävästi aikaa. Jos läksyt alkavat viedä illasta liian suuren osan, asia on hyvä ottaa esille opettajan kanssa ennen kuin lapsi tuskastuu koulunkäyntiin ja menettää mielenkiintonsa siihen.

Kuten aiemmissakin vaiheissa, myös koulun alkaessa monien keskosvanhempien on taiteiltava kahden ääripään välillä: toisaalta meillä on usein taipumista ylihuolehtivaisuuteen ja huoleen lapsen pärjäämisestä, varsinkin, jos elämän alkumetreillä haasteita on ollut paljon – toisaalta usein tarvitaan lujuutta ja päättäväisyyttä sekä taitoja perusteella, miksi lapsi oikeasti tarvitsee ne tukitoimet, jotka varmistavat onnistuneen koulupolun aloituksen, sillä näitä harvoin tarjotaan pyytämättä tai vaatimatta. Vaikka lapsella ei näyttäisi olevan erityisiä keskosuudesta johtuvia haasteita, opettajia on hyvä informoida lapsen taustasta, jotta opettajat osaavat havainnoida mahdollisen tuen tarvetta tavallista herkemmin. Lapsi saattaa myös itse ottaa keskosuuden puheeksi koulussa, vaikkapa kun käsitellään oppilaiden vauva-aikaa oppitunneilla, jolloin on hyvä, että opettajalla on taustatietoa asiasta.

Koulun aloittaminen on usein vanhemmille suurempi stressi ja
haikeuden paikka kuin lapselle itselleen.

Toki koulun alku voi jännittää myös lasta, varsinkin, jos esikoulusta tuttuja kavereita ei ole tulossa samalla luokalle. Usein tässä vaiheessa lapsi saattaa myös jo ymmärtää olevansa pienikokoisempi tai ehkä jollain muulla tavalla erilainen kuin monet ikätoverit. Tärkeintä varmasti on, että lapsi tietää olevansa arvokas ja rakastettu juuri omana itsenään – myös koululaisena.

Oikein ihanaa kouluvuoden alkua kaikille koululaisille perheineen!

Heli Kauppinen

Kirjoittaja on Kevyt-yhdistyksen pitkäaikainen hallituksen jäsen ja raskausviikolla 24 syntyneiden, nyt kuudennen luokan aloittavien kaksospoikien äiti.

Kevyt on keskosperheiden oma yhdistys, joka toimii täysin vapaaehtoisvoimin eli keskosvanhempien omalla voimalla. Yhdistys tarjoaa ennen kaikkea runsaasti vertaistukea ja tietoa keskosuudesta, mutta pyrimme lisäksi vaikuttamaan siihen, että keskosperheet – myös keskoslasten sisarukset – erityistarpeineen huomioitaisiin paremmin yhteiskunnassa ja sen eri palveluissa. Kevyeen ovat tervetulleita kaikki keskosperheet riippumatta siitä, millä raskausviikoilla tai minkäkokoisena lapsi on syntynyt, tai minkäikäinen hän on nyt. Mukaan voi tulla mistä päin Suomea vain – tai vaikka ulkomailta. Facebook-sivut löydät täältä.

Twitter ja Instagram: @keskosperheet

Lisätietoja keskoslasten kouluasioista saa muun muassa teoksesta Suvi Stolt, Anneli Yliherva, Vilhelmiina Parikka, Leena Haataja, Liisa Lehtonen (toim.):  Keskosen hoito ja kehitys (2017) sekä pian ilmestyvästä Kevyt Pienokainen –oppaasta, jonka Kevyt-yhdistys julkaisee.


leima vertaistuki.png

Blogissa kirjoittaa joukko vertaistukea tarjoavia järjestöjä ja eri toimijoita.