Kun äiti on väsynyt

vladislav-muslakov-261627-unsplash.jpg

Väsymys, uupumus, masennus. Moni vauvan tai taaperon äiti kokee niitä, ja ne ikään kuin kuuluvat asiaan, ovat äidin osa. Kaikkihan ovat pienten lasten kanssa väsyneitä. Muistan, etten ainokaiseni vauva-aikoihin nukkunut juuri koskaan ja pääni oli tukala kuin turvepallo. Vauvallani oli 11 korvatulehdusta ennen kuin korvat noin vuoden ikäisenä putkitettiin. Lisäksi oli kaikki normaalit muut lastentaudit, ja minulla oli ihan diagnosoitu synnytyksen jälkeinen masennus. Elämä oli oikeasti pelkkää kärsimystä. Olin väsynyt, uupunut JA masentunut.

Ero väsymyksen, uupumuksen ja masennuksen välillä on veteen piirretty viiva. Jonain päivänä voit olla ”vain” väsynyt, kun osa päivistä on suorastaan masentavia. Mieli ei vaan kiipeä oikein missään vaiheessa päivää ylös aurinkoon. Vaikka lapsi tai lapset ovat perusterveitä ja iloisia, ja kaiken pitäisi olla hyvin.

Kun tuntuu raskaalta, kannattaa ottaa itsestään tosi hellä niskalenkki: mitä voisin konkreettisesti tehdä oman hyvinvointini eteen? Tällaista kannattaa miettiä jo varhain, sillä mitä pidemmälle tilanne menee, sitä vaikeampaa voi niskalenkin ottaminen olla. Kun ihmisellä on ihan virallisestikin masennus, tarvitaan jo järeitä keinoja, kuten lääkitystä tai jatkuvaa keskusteluapua. Yleensä molempia. Masennus ei ole ihmisen omassa vallassa, kun väsymys voi vielä olla, ainakin osittain ja hetkittäin.

Puolisolle pitää kertoa rehellisesti olotilastaan. Hän voi tukea siinä, että pystyt aloittamaan vaikka unohdetun liikuntaharrastuksen.

Turvaverkot kannattaa kartoittaa ja valjastaa käytännön
toimiin heti eikä kolmen kuukauden päästä.

Ei ole heikkoutta kertoa sukulaisille ja ystäville, että meillä ollaan nyt niin väsyneitä, että tarvitaan pieniä breikkejä. Joku voi viedä vauvan tai taaperon ulos ja sinä voit ottaa päiväunet. On taivaallisen virkistävää herätä levollisena ja rentoutuneena.

 Jos omia verkostoja ei ole, väsymyksestä pitää puhua neuvolassa. Siivous- tai lapsenhoitoapua voi olla saatavilla helpostikin ja nopealla aikataululla.

Masennus – jos tilanne etenee siihen saakka - sinänsä on salakavala sairaus. Joinakin päivinä ja hetkinä saatat ajatella, että nyt menee hyvin, ja perunpa tuosta tuon lääkäriajankin, kun en sitä tarvitse. Sitten seuraavana päivänä olo voi olla aika kammottava. Nyrkkisääntö on, että jos huonoa oloa kestää yli kaksi viikkoa, pitäisi ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. Oli se sitten neuvolaterveydenhoitaja, lääkäri, psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja. Näille tahoille SAA puhua myös silloin, kun sinulla on ”vain” liiallista väsymystä tai uupumusta.

Vertaistuki on tärkeää. Jaa kokemuksiasi muiden samaa elämänvaihetta kokevien äitien kanssa. Vertaistukea saa myös Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry:n kautta. Vaikka yhdistyksen fokuksessa ovat synnytyksen jälkeinen masennus ja lapsivuodepsykoosi, toivotamme mukaan myös ne pienten lasten äidit, jotka ovat ”vain” väsyneitä tai uupuneita. Myös heidän oloaan pitää helpottaa ja ehkä siten ehkäistä synnytysmasennuksen tai masennuksen syntyä. Meillä on vertaistukiryhmiä ympäri maata, yksilöllisiä tukiäititapaamisia, chateja ja vertaistukipuhelin. Tervetuloa meidän joukkoon.

Kannattaa myös miettiä, miten korkealle riman on laittanut äitiyden suhteen. Nykyajan äidit ovat minusta uhrautuvaisia ja kunnianhimoisia äitiydessään. Kunpa meille kasvaisi myös itsestä välittämisen ja huolehtimisen kulttuuri! Ja että uskaltaisimme puhua äidin väsymyksestä ja kaikista äitiyteen liittyvistä asioista avoimesti. Minä aloitin, jatka sinä puhetta!

Lisätietoja: www.aima.fi

Leena Honkavaara

Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry

leima vertaistuki.png
 
Blogissa kirjoittaa joukko vertaistukea tarjoavia järjestöjä ja eri toimijoita.