Vauvavuosi - lasten leikkiä?

freestocks-org-425050 (1).jpg

Ei ole montaa viikkoa, kun kuvailin vauvavuotta Hulluuden Highway’na. Ja siltä se tuntui. Se oli loputon taival imetystä, tuttipulloja, bodeja ja vaippoja. Ja itkua, jonka syytä arvaillaan ja tehdään sata temppua sen lopettamiseksi. Mutta, vähänpä tiesin.

Onhan meillä liikuttu jo aika kauan. Meillä on kiivetty tiskikoneeseen jo kuukausia ja vessassa on aina seuraa, jos ovi jää auki. Kyllähän tästä on puhuttu.

Mutta nämä yksivuotiaat. Eihän ne ole enää vauvoja, jotka mysteeri-itkee. Nämä ovat päättäväisiä pieniä ihmisiä. Meillä riidellään, tapellaan, estetään, nauretaan. Mennään piiloon, karkuun ja uhmataan kieltoja. Paistoin rakkaudella ison kasan pinaattilättyjä, vastaukseksi sain yhteenpainetut huulet ja erittäin ponnekkaan pään heilutuksen puolelta toiselle. No, tulipa selväksi, että pienet osaa sanoa ei.

Isosiskon kanssa iloitsin jokaisesta kehitysvaiheesta. Jes! Hän konttaa! Hän kävelee! Jokainen kehitysvaihe helpotti elämää ja tunsin helpotusta siitä, että en ollut enää tekemisissä mysteeriolion (lue vauva) kanssa.

Mutta nyt. Ottaisin mielelläni ne vauvat takaisin.

Nämä on ensinnäkin hereillä melkein koko päivän. Joku roikkuu lahkeessa n. 75 prosenttia päivästä. Loppuaika menee yleensä rattaissa, syöttötuolissa, autossa ja satunnaisesti jossain leikissä.

Herra B osaa kiivetä isosiskon sänkyyn. Hän ei valitettavasti osaa laskeutua, eikä todellakaan osaa pelätä tippumista. Hän ylettyy pöydälle ja kaikkeen, joka on liian lähellä pöydän reunaa. Eräänä päivänä pikkusormet saavuttivat isosiskon mukin, joka oli puolillaan maitoa. Innovatiivisena kaverina Herra B päätti juoda isosiskon maitoa asettumalla pöytäliinaa pitkin valuvan maitonoron alle suu auki. Naurattaisi, jos ei itse joutuisi siivoamaan kolmea maitoista lasta, maitoista keittiötä ja pöytäliinaa.

Neiti A on aina ollut se temperamenttinen, ihan ensipäivistä lähtien. Olen ennustanut jo pitkään, että hän on se, jota kannamme X:n muotoisena lähipuistosta kotiin. Mutta että hän heti yksivuotiaana osaa heittäytyä lattialle mahalleen huutamaan mielenosoituksellista huutoa? Ei, siihen en todellakaan osannut varautua.

Jos vauvavuosi oli hulluuden highway, niin mikä tämä toinen ikävuosi on? Tulikoe?

Näin taannoin sisustustarran, jossa luki “This, too, shall pass”. Luulen, että minun pitää tatuoida tuo lause itseeni muistuttamaan, että kaikki on vaan vaihetta. Takerrun siihen ajatukseen kuin pelastusrenkaaseen.

Suvi

"Tuplatuuri"-blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Suvi elää puolisonsa kanssa keskellä kakkavaippa-arkea, monikossa. Päärooleja arjessa esittävät leikki-ikäinen isosisko sekä vauvaikäiset kaksoset Neiti A ja Herra B. Haluaisi olla lattemamma, todellisuus on pikakahvia.