Äiti on vähän väsynyt

toa-heftiba-399395.jpg

“Itsepähän on lapsensa hankkinut.” Äitien väsymyksen ja uupumuksen ympärillä leijuu valtava määrä syyllisyyttä, syyllistymistä ja syyllistämistä. Pitkään ei ole mielessä ollut muuta kuin väsymys. Oli pakko myös kirjoittaa siitä.

Minua väsyttää. Minua uuvuttaa. Aamuisin en saa päättää milloin herään - minut joko herätetään (joskus lukuisia kertoja yössä) tai herättäjänä toimii kello. On kiire päiväkotiin, neuvolaan, hammaslääkäriin.

Päivällä puen, syötän, laitan ruokaa, vaihdan vaippoja. Haen, vien, tuon. Pyykkään, tiskaan. Nauran ja halaan, nautin ja iloitsen. Itken ja tuskastun. Elämä on kovin täynnä.

Lähes kaikki jää kesken tai keskeytyy. Ihan oikeasti. Parhaillaankin yksi kävi halaamassa jalkaa, mutta päättikin jatkaa matkaa. Oikealla puolella on viikkaamattomat pyykit, vasemmalla näen kesken jääneen kahvikupin. Pyykit on laittamatta koneeseen. Hiukset harjasin, mutta kävin päiväkodilla yöhousut jalassa.

Iltayhdeksästä iltakymmeneen. Se on meidän ainoa rauhallinen hetki päivässä. Sitten molemmat on jo puoliunessa.

Onko minulla oikeus olla väsynyt? Onko oikeus sanoa, että tämä uuvuttaa? Olenhan tosi onnekas ja omien valintojeni myötä tässä. Yhteiskunta maksaa minulle kotonaolosta. Ei paljoa, mutta maksaa. Saan olla vielä yli puoli vuotta kotona pienten kanssa ja pomokin oikein kannusti siihen. Taisi sanoa, hulluhan sinä olet, jos aiemmin tulet.

Mutta jos kuitenkin väsyttää vaan tosi paljon? Saanko sanoa, että minun omat lapseni väsyttävät minut? Itsehän olen lapsia toivonut ja saanut.

Välillä tekee mieli sanoa, että en minä pyytänyt kahta kerralla. En minä pyytänyt astmaa, en minä pyytänyt sydänvikaa, en minä pyytänyt lasta, joka ei halua nukahtaa. Sanon sen tässä, mutta kadun jo nyt. Minä olisin taatusti väsynyt, vaikka olisi tullut yksi kerralla. Olisin väsynyt, vaikka kaikki olisivat menneet aina nukkumaan mukisematta. Olisin väsynyt ilman yhtään sairaalakeikkaa.

Väsymys on suhteellista. Nyt väsyttää enemmän kuin koskaan ennen, fyysisesti mutta etenkin henkisesti. Huomenna varmaan vielä vähän enemmän, mutta ehkä kevätaurinko tuo mukanaan valon. Ja juoksevat taaperot...

Suvi

"Tuplatuuri"-blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Suvi elää puolisonsa kanssa keskellä kakkavaippa-arkea, monikossa. Päärooleja arjessa esittävät leikki-ikäinen isosisko sekä vauvaikäiset kaksoset Neiti A ja Herra B. Haluaisi olla lattemamma, todellisuus on pikakahvia.