Kun monikkoperhe mummulaan lähti

luggage-933487_640.jpg

Aloitan suunnittelun monta viikkoa etukäteen. Mummulaan on matkaa 500 kilometriä - matka, joka vaatii jo vähän istumalihaksia ja pitkää pinnaa. Mielikuvaharjoittelen matkaa etukäteen - miten pysähdykset hoidetaan? Mitä vauvoille evääksi ja mitä tarvitaan mukaan?

Valmistautuminen autoiluun alkaa jo päiviä ennen ajomatkaa. Pakkaan tavaroita, teen listoja. Vaipat, vaatteet, lääkkeet, lelut ja eväät. Hyvässä lykyssä muistan itsellenikin vaatteet ja hiusharjan. Auton pakkaus aloitetaan edeltävänä iltana, rattaat alimmaiseksi ja kaikki mahdollinen autoon valmiiksi.

Lapset syötetään ja juotetaan juuri ennen ajoa. Vaipat vaihtoon ja isosisko potalle. Aina kun mahdollista, lähtö on ennen päiväuniaikaa. Jos hyvin käy, vauvat nukahtavat heti alkumatkasta. Isosisko viihtyy tabletin tai lelujen kanssa. Tässä kohtaa sitä voisi muistella omia periaatteitaan ruutuajasta, mutta automatkallaa ei pysty. Jos yksi itkee, ennen pitkää itkee muutkin.

Herra B nukkuu autuaasti alkumatkalla. Neiti A taas, häntä ei todellakaan huvita. Sinnittelemme puolimatkaan ja pysähdymme huoltoasemalle. Kiiruhdan sisään vauva kainalossa, toisessa kädessä isosisko. Puoliso kantaa toista vauvaa, vauvojen eväitä ja vaippoja. Huoltoaseman eteisessä tajuamme, että vessat on alakerrassa. A-P-U-A! Onpa tosi kätevää kantaa vauvat vessaan kellarikerrokseen.

Vessoilla tajuamme, että siellä ei ole lastenhoitotilaa. Vaihdan toiselle vauvalle vaippaa naisten WC-tilojen käytävällä. Isosisko istuu potalla kaiken kansan edessä. Epätoivo (ja hiki) nostaa päätään.

Puoliso odottaa ovien ulkopuolella toinen vauva sylissä, eväät jaloissa. Kuskaan hänelle vaipat ja palaan pukemaan oman vauvani. Puoliso menee vaihtamaan toiselle vauvalle vaippaa. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Kiipeämme ylös ruokailutiloihin. Istutamme vauvat syöttötuoleihin ja puoliso menee ostamaan ruokaa. Isosisko nauttii leikkipaikasta täysin siemauksin. Ruokaa hakiessa löydän lastenhoitohuoneen. Ei paljon lohduta. Pääsen toki hetken päästä kokeilemaan hoitohuonetta ihan käytännössä, kakkahan se sieltä tuli. Onneksi sentään huoltoasemalla!

Otamme laskelmoidun riskin ja isosisko saa jälkiruokajäätelön autoon. Vauvat nukahtavat heti lähdön jälkeen. Katson ulos ja mietin, “kyllä kaikki onnistuu, kunhan vain lähtee.” Samassa toinen vauva herää. Alkaa karmea huuto. Ja se ei lopu.

Pysähdymme keskisuomalaisen Lidlin parkkipaikalle. Ei kakkaa. Ei mitään näkyvää syytä huutoon. Vaihdamme istumapaikkoja ja pakko vaan jatkaa matkaa. Vauva huutaa, lopettaa vain jatkaakseen hetken päästä uudelleen. Onneksi ennen pitkää hän vain nukahtaa, ei kai jaksa enää. Mietin, että onneksi en sentään lähtenyt yksin ajamaan.

Perillä mummu ja pappa odottaa avosylin. Kerrankin meillä on tarpeeksi sylejä kaikille. Kyllä kannatti.

Suvi

"Tuplatuuri"-blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Suvi elää puolisonsa kanssa keskellä kakkavaippa-arkea, monikossa. Päärooleja arjessa esittävät leikki-ikäinen isosisko sekä vauvaikäiset kaksoset Neiti A ja Herra B. Haluaisi olla lattemamma, todellisuus on pikakahvia.