Ensipäivät - kokemuksia keskolasta

foot-1689784_1920.jpg

Meidän vauvat ovat syntyneet. Jo heräämössä tajuan, kuinka kevyt olo on. Olo on tokkurainen, kello on yksi yöllä. Tärisen lääkehorkassa ja odotan vauvoja.

Puolisoni kävelee kätilön kanssa huoneeseen vauva sylissään. Katson haltioituneena vauvaa. Tajuan, että niitä on vain yksi. Toinen vauva on viety vastasyntyneiden valvontaosastolle. Narinaa keuhkoissa. En oikein tajua mitään.

Pääsen loppuyöksi osastolle, edelleen ihan tokkurassa. Kätilöt ottavat vauvan kansliaan - enhän minä ole edes kunnolla tajuissani. Puolisoni lähtee kotiin. Aamulla saan vauvan luokseni. Vauva on ihana.

Yritän kävellä vessaan. Ei onnistu. Pystyn hädintuskin istumaan, mutta haluan mennä katsomaan toista vauvaa. En edes tiedä mikä valvontaosasto on. Pääsen katsomaan toista vauvaa. En tunnista vauvaa. Vauvan kasvot ovat turvonneet hengitystukilaitteessa. Hoitaja kertoo, että hänen vointinsa on vakaa, mutta hän ei ollut valmis syntymään. Hänet ehkä siirretään teholle. En ymmärrä mitään.

Vauva on teholla. Saan kuvia, katson tuntematonta vauvaa ja mietin, kuka se on. Onko tuo vauva minusta tullut? Teholla itken. En tiedä mitä itken. Ikävää vai sitä, että en edes tunne omaa vauvaani. Ruokalassa näen muita kaksosia, naamatusten yhteisessä sängyssä. En pysty puhumaan muille. Soitan illalla äidille ja itken.

Päivät kuluvat, olemme eri sairaaloissa. Yhtenä päivänä en edes näe toista vauvaani. Pesin toisen vauvan kanssa ja annan hänelle kaiken sen läheisyyden, jonka vastasyntynyt ansaitsee. Hoitajat kertovat toisen vauvan voivan pikkuhiljaa paremmin. Hän stressaantuu kosketuksesta ja haluaa vain nukkua. Se lohduttaa.

Kun vauvat ovat 5 päivän ikäisiä, olemme viimein kaikki samassa sairaalassa. Saan toisen vauvan ensimmäistä kertaa syliini. Vauva tuntuu vieraalta, mutta kaikki hänessä on tuttua. Seuraavana päivänä uskallan jo pitää häntä sylissä pidempään. Uskallan tuntea. Uskallan rakastaa.

Pääsemme viimein perhehuoneeseen. Harjoittelemme kaksoselämää, opettelemme tulkitsemaan saturaatiomittareita ja käsittelemään nenämahaletkua. Illalla katsomme Elossa 24h-sarjasta pienen keskosen tarinaa. Itken.

Kotiuduimme kun vauvat olivat 11 päivän ikäisiä. Meidän keskolataipaleemme oli lyhyt, olimme onnekkaita. Saimme lähteä kotiin kahden vauvan kanssa.

Suvi

"Tuplatuuri"-blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Suvi elää puolisonsa kanssa keskellä kakkavaippa-arkea, monikossa. Päärooleja arjessa esittävät leikki-ikäinen isosisko sekä vauvaikäiset kaksoset Neiti A ja Herra B. Haluaisi olla lattemamma, todellisuus on pikakahvia.

Blogin löydät myös Instasta ja Facebookista.