Ihan tavallinen päivä

baby-sitter-1140891_1920.jpg

Perjantai ja isosiskon vapaapäivä. Suunnittelen leipomista, ulkoilua ja perheliikuntaa, rentoa kotoilua. Todellisuus, no se on jotain ihan muuta.

Neiti A herää kello 5.30. Isken tutin suuhun ja toivon pidempiä unia. Hetken päästä tutti on tippunut tai tiputettu. Sängyssä vaaditaan palvelua. Siihen herää jo Herra B:kin. Kuuden maissa molemmat huutavat aamumaitojensa perään. Nousen lämmittämään maidot.

Isosiskokin herää maitohuutoihin. Puurokattila liedelle, ei tässä muu auta. Puoli kahdeksan aikoihin puurot on syöty ja tiskivuori kasattu. Isosisko “auttoi” syöttämisessä ja puuroa on ihan joka paikassa. Ei sitä henno kieltääkään, kun toinen haluaa niin kovasti auttaa.

Kahdeksan aikaan ensimmäiset huutavat jo väsymystään. Yritän saada porukkaa ulos, että ehdimme perheliikuntaan. Samalla kun vaihdan ensimmäisiä kakkavaippoja, Isosisko etsii itselleen sukkia. Silmät riemusta loistaen hän esittelee raitasukkia. Ne kaikki muut sukat ja pikkarit ovat levällään lastenhuoneen lattialla.

Vauvat makaavat eteisen lattialla, kun harjaan hampaita. Innostunut Isosisko tanssii ja pukee. Ja kups! Hän on kompastunut vauvaan. Jälleen kerran mietin, että miten saan estettyä, ettei kukaan oikeasti loukkaa. Vauvat pinnasänkyihin vai pitääkö ostaa leikkikehä?

Ulkona tajuan, että en taaskaan ole harjannut hiuksiani. Mutta olen täysissä pukeissa, hurraa! Unohdin vaipat kotiin, käännymme takaisin. Isosiskolla on märät housut. Vaihdamme vaatteet kotipihassa. Juoksuksi menee.

Pääsemme liikuntapaikalle. Olemme väärällä ovella, valmiiksi myöhässä. Juoksemme toiselle puolelle taloa ja Isosisko itkee “äiti sä olet väärässä paikassa!”. No niin olenkin!

Liikuntapaikalle ei pääse rattailla, kantoreppu kotona. En pysty kantamaan vauvoja, olkalaukkua ja reppua liikuntapaikalle. Huudan anteeksipyydellen henkilökuntaa apuun. Hikoilen kuin pieni sika.

Ohjaajat pitävät kukin vuorollaan vauvoista huolta. Milloin sylissä, milloin tuovat palloja leikittäväksi. Huomaavaisuus yllättää ja lämmittää. Saan välillä keskittyä hetkeksi Isosiskon touhuihin.

Kotona odottaa kasvissosekeitto. Kaikilla on nälkä. Vauvojen nuudelit ovat ihan joka paikassa. Maidot on taas myöhässä ja unille pitäisi päästä. Annan maissinaksut käteen odotusajaksi. Valitsen taisteluni - mieluummin enemmän pyykkiä ja vähemmän huutoa.

Vauvat ovat tyytyväisinä maitopullojen kanssa. Isosiskokin käpertyy nukkumaan, nuha väsyttää. Minä keitän vettä pikakahviin. Kohta alkaa viikonloppu.

Suvi

"Tuplatuuri"-blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Suvi elää puolisonsa kanssa keskellä kakkavaippa-arkea, monikossa. Päärooleja arjessa esittävät leikki-ikäinen isosisko sekä vauvaikäiset kaksoset Neiti A ja Herra B. Haluaisi olla lattemamma, todellisuus on pikakahvia.