Epävarma ekaluokkalainen

jeshoots-com-357165-unsplash.jpg

Tämä kirjoitus on tarkoitettu tulevien ekaluokkaisten vanhemmille. Tämä on vertaistukikirjoitus eli yhden äidin ajatuksia parin jo ekaluokan käyneen lapsen kokemuksista. Haluan kirjoittaa aiheesta, koska muutaman kerran vaiheen läpikäyneenä kirjoitus saattaa antaa näkökulmia toisille samassa tilanteessa oleville.

Molemmat lapsemme ovat hyvin erilaisia – toinen rauhallinen ja pohtiva ja toinen vilkas sekä toimiva – mutta ekaluokan kohdalla molempia yhdisti yksi asia: ekaluokkalainen on hyvin epävarma monesta asiasta.

Kaikki vanhemmat tietävät, että lapselle koulun aloittaminen on suuri juttu, mutta minulle se oli silti isompi asia, kun mitä osasin odottaa.

Suurin ja näkyvin oli varmaan väsymys: lapsi oli aika väsynyt pitkälle kevääseen. Jouluun saakka tämä korostui todella näkyvästi.

Tämä on tietenkin todella luonnollista, koska uutta asiaa ja oppimista tulee paljon. Tämän etukäteen tiedostaminen auttoi kuitenkin paljon.

Kaikki turha kiire pois, jotta arki ei ole liian rankkaa. Pienelle on paljon uutta muutenkin. Vaikka lapsi on ”jo koululainen”, niin silti ekaluokalla moni asia saattaa alkaa arveluttamaan uudelleen. Uuden asian äärellä myös epävarmuus saattaa lisääntyä. Ennen niin itsevarma lapsi saattaa ollakin yhtäkkiä epävarma uuden ja ison asian äärellä. Tuttu ja turvallinen hoitopaikka jää taakse ja uusi koulumaailma voi tuntua vieraalle. Lapsi tarvitsee tässä vaiheessa paljon vanhemman aikaa, huomiota ja tukea.

Läksyjen tarkastukseen kannattaa vanhempien varata aikaa. Itselleni tämä tuli ehkä pienoisena yllätyksenä. Ei siis läksyjen tarkastaminen, vaan se miten paljon tätä asiaa onkaan! Koulun jälkeen on niin paljon kerrottavaa ja ne uudet jutut halutaan kertoa äidille välittömästi ja läksyjen kera tässä vierähtää helposti tunti tai pari.   

Molemmilta lapsiltamme jäi harrastuksia pois ekaluokan aikana. Toinen ei harrastanut mitään ja toinen vähän. Harrastusten vähentäminen oli tietoinen päätös, koska olin kuullut niin monelta tästä väsymyksestä uuden oppimisen vuoksi. Valinta oli hyvä: harrastaa kyllä ehtii. Luonnollisesti lapset ovat hyvin erilaisia ja jokaisella perheellä on omat tarpeet ja tilanteet.

Meidän molemmat muksut kävivät muutaman tunnin iltapäiväkerhossa, vaikka olinkin itse kotona jo iltapäivisin. Tämä oli myös hyvä päätös, koska se auttoi ryhmäytymään ja saamaan kavereita. Ekaluokkalaisen päivä on todella lyhyt – yleensä päivä päättyy jo klo 12 tai 11 – joten muutama tunti ”iipassa” oli ainakin meidän muksuille kivaa tekemistä iltapäivään. Lisäksi iipassa tarjottiin iltapala, joten se helpotti myös kodin ruokahuoltoa.

Ikävä vanhemmista – meillä eritoten äidistä – korostui myös vahvasti. Uuden oppimisen rinnalla ei enää ollutkaan isää tai äitiä, vaan joku uusi aikuinen: opettaja. Kuopuksemme kohdalla ”Suru Tero” auttoi asiaan. Mielestäni tämä oli aivan mainio keksintö, joten suosittelen tätä vahvasti lapsille, joilla äidin ikävä on valtava.

Tämän kirjoituksen avulla haluan kertoa kaikille ekaluokkalaisen vanhemmille – vertaistuen tavoin – että antakaa lapsellenne aikaa ja syliä. Ekaluokkalainen on vielä hurjan pieni, vaikka ison repun kanssa astuukin aivan uuteen maailmaan. Kakkosluokka on sitten jo aivan eri maailma, vaikka pieniä he ovat edelleen.

Hanna

Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja, bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti - apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja

Blogi muualla somessa: Facebook, Instagram, Twitter