Anna pilatekselle (ja terapialle) ainakin 5 mahdollisuutta

small tukeavanhemmille pilates ja terapia.jpg

Kun vuosia sitten päädyin elämässäni tilanteeseen, jossa terapia oli ainut ja oikea vaihtoehto ongelmieni puimiseen, niin ensimmäiset kerrat päätohtorissa eivät todellakaan säväyttäneet. Olin ehtinyt käydä jo muutaman kerran eri asiantuntijoiden luona puhumassa ongelmistani, joten tiesin jo vähän mitä oli tulossa. Tiesin eritoten odottaa sitä miten kemiani menisivät yhteen tämän ammattiauttajan kanssa.

Heti ensimmäisen kerran jälkeen olin pettynyt, pakko myöntää. Tuntui, että keskustelu oli jäänyt pinnalliseksi: käytännössä minun perustietojen ja perhesuhteideni kirjaamiseen. Olin kuitenkin päättänyt selvitä ongelmistani ja päätin, että annan tälle tädille viisi mahdollisuutta. Päätin, että jos minusta tuntuu vielä viidenkin terapiaistunnon jälkeen sille, että tämä ei etene minnekään ja en saa häneen kunnon keskusteluyhteyttä, niin haluan vaihtaa terapeuttia. Halusin, että homma lähtisi heti alusta saakka etenemään vauhdilla. Keskusteluyhteyttä ei todellakaan löytynyt heti ensimmäisellä kerralla.

Omaksi yllätyksekseni keskustelut alkoivat kuitenkin edetä. Kerta kerran jälkeen minuun ja ongelmiini päästiin paremmin käsiksi. Huomasin, että pääosassa keskusteluissa ei ollutkaan se täti, vaan minä. Saman huomasin ratkaisujen löytymisessä ja oivaltamisessa. Ammattiauttaja kysyy ne oikeat kysymykset ja minä vastaan sekä samalla puhun itse ratkaisut ongelmiini. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikilla homma ei välttämättä toimi samalla tavalla, mutta näin tapahtui ainakin minun kohdallani.

Ymmärsin saman, kun päätin kokeilla pilatesta. Terapeuttini oli joskus suositellut minulle tätä rauhoittavaa ja voimistavaa lajia, mutta en koskaan vain ollut innostunut lajista – eihän tunnilla tule edes hiki! Näin muistan suorittajapersooni vahvasti minulle huudelleen. Kuitenkin, halusin antaa lajille mahdollisuuden, koska minun oli hyvä opetella kuuntelemaan kehoani enemmän ja tämä laji antaisi siihen hyviä eväitä.

Kun lopulta päädyin tunnille, niin ohjaaja kertoi heti alussa, että joskus oikean liikkeen opetteluun voi mennä jopa puoli vuottakin. Tämä tieto oli minulle todella lannistava! Ensimmäiset tunnit tuntuivatkin menevän enemmän tai vähemmän hengityksen harjoitteluun. Muistan elävästi – jälleen kerran – ajatelleeni: ”Jep, tämä kerho saa enää viisi mahkua!” Kuitenkin, reilut viisi kertaa tunneilla käytyäni laji vei mennessään – täytyi vain osata antaa mahdollisuus!

Olen jälkikäteen todennut, että ne vajaat kolme terapiavuotta ovat pelastaneet elämäni sen totaaliselta suorittamiselta. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että meistä jokainen olisi vähintään vuoden terapian tarpeessa. Ei välttämättä siksi, että olisi ongelmia ratkottavana, vaan siksi, että voisi tehdä matkan omaan itseensä ja oppia häkellyttävän paljon mitä elämältään oikeasti haluaa.

Hanna

Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja, bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti - apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter