Tämän äidin 6 tunnin työpäivä teki perheellemme

Olen koko 15 vuoden työurani ajan tehnyt normaalia arkisin kello 8 ja 16 välille ajoittuvaa toimistotyötä. Olen aina pitänyt työstäni, mutta muutama vuosi sitten kokemani totaalisen uupumuksen jälkeen moni asia alkoi muuttua. Huomasin, etten enää jaksa samaa tahtia kuin ennen. Itseasiassa, en halunnut enää jaksaa, koska tiesin oman hyvinvointini olevan yksi tärkeimmistä asioista, josta minun tulee huolehtia.  

Vuosi sitten ryhdyinkin kartoittamaan mahdollisuuksia hiljentää työtahtiani. Itse työ tai työnantaja ei ollut tähän syynä, vaan se, että halusin tehdä vähemmän töitä ja nauttia enemmän vapaa-ajastani. Halusin olla oma pirteä itseni myös työpäivän jälkeen ja nauttia ajasta lasteni kanssa heidän ollessa vielä kovin pieniä. Halusin panostaa elämääni ja hiljentää sen tahtia. Niin, kukapa ei haluaisi.  

Pohdimme asiaa hetken mieheni kanssa. Lopulta rohkaistuin ja otin aiheen arasti esille esimieheni kanssa. Jotenkin hävetti kysyä, että voisinko tehdä vähemmän töitä… Hämmästyin totaalisesti pomoni positiivista ja rohkaisevaa suhtautumista! Mietimme yhdessä erilaisia vaihtoehtoja ja löysimme molemmille sopivan ratkaisun: ryhtyisin tekemään hetkeksi 80 prosenttista työaikaa. Käytännössä se tarkoittaisi noin 6 tunnin työpäiviä. Luonnollisesti sovimme myös mitä töitä jäisi pois, jotta järjestely onnistuisi. Ratkaisu oli täydellinen, koska perheessämme oli tuolloin 1.-luokkalainen lapsi, joten tähän mahdollisuuteen on olemassa vanhemmille lakisääteinenkin oikeus.

Muutos alkoi näkyä heti ensimmäisten päivien jälkeen. Käytännössä lensin innosta töihin ja päivät hurahtivat silmissä! Tuntui, että päivä jäi puoleen, vaikka käytännössä täydestä työpäivästä ei jäänyt vajaaksi kuin reilu tunti. Energisyyteni palasi ja tuntui, että samassa ajassa sain jopa enemmän aikaan kuin ennen. Uusia ideoita syntyi tuon tuosta, ja koko syksyn vaivannut migreenikin tuntui helpottavan.

Kotona sain mahdollisuuden viettää laatuaikaa pienen koululaisemme kanssa. Kuopuksemme sai välillä mahdollisuuden tehdä kevennettyä hoitopäivää, kun pystyin hakemaan hänet aikaisemmin päiväkodista. Minulla ei ollut enää kiire kauppaan, vaan sain tehdä ostokset rauhassa ja suunnitella jopa mitä arkena syötäisiin. Sain aikaa hoitaa perheemme asioita, ilman kiirettä. Ja sitä omaa aikaa: sitä sain myös. Sain mahdollisuuden käydä lenkkeilemässä tai punttisalilla, ilman kiirettä. Useina päivinä olin myös tekemättä mitään.

Eli mitäkö tämä äidin kuuden tunnin työpäivä teki perheellemme? Se poisti siitä kiireen. Tuon inhottavan arjen kiiruhtajan, jonka vuoksi juoksemme elämäämme läpi pysähtymättä juuri ollenkaan. Miten yksi hassu tunti päivässä voikaan tehdä niin paljon? Tätä ihmettelen edelleen.  

small mitä 6 tunnin työpäivä teki perheellemme.jpg

Tiedän, ettei vastaava ratkaisu ole kaikille mahdollinen. Tiedän, ettei kaikilla ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Tiedän myös, että kaikki työnantajat eivät suhtaudu työtahdin hiljentämiseen samalla tavalla. Tiedän kuitenkin myös sen, että jokainen on itse oman elämänsä seppä. Jos aina, mitään yrittämättä, turvautuu lauseeseen: ”Ei tuo minulla onnistuisi kuitenkaan!”, niin näin varmasti tapahtuukin. Jos et koskaan yritä, niin mitään ei myöskään koskaan tapahdu! Ehkä se ei sinulla ole kuuden tunnin työpäivä, mutta voisiko se olla jotain muuta? Mitä se voisikaan olla? Mietitkö koskaan mitä voisit saada, jos vähän hiljennät työtahtia? Minun mielestäni tässä ratkaisussa voittaa sekä työntekijä että työnantaja.

Hanna

Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja, bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti – apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja.

 

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter