Äidin voimakävely metsään

small tukea vanhemmille äidin voimakävely metsään.jpeg

Lenkkarit tai kumikengät jalkaan ja suunta kohti metsää. Nuuhki ja aisti luontoa. Mitä näet ja kuulet? Istahda kannolle tai kivelle. Mille tuuli puiden oksissa kuulostaa? Kuuletko lintuja tai muita eläimiä?

Entä mille pelkkä oleskelu tuntuu? Osaatko rauhoittua vain olemalla? Joillekin meistä tämä on vaikeaa, mutta harjoitus tekee mestarin. Jos minä – viisastunut suorittajaäiti – olen sen oppinut, niin uskon, että sinäkin. Metsä on tähän hyvä opettaja, koska nähtävää ja kuultavaa on paljon.

Metsässä kävelyn päämäärää ei myöskään tarvitse päättää, olet metsässä juuri sen ajan mikä tuntuu hyvälle. Älä ota hetkeä liikuntasuorituksena, vaan ota se omana, voimauttavana hetkenäsi. Tätä on äidin oma voimakävely, ihanaa!

Tämä sana – äidin voimakävely – on muuten ihan oma keksimäni, mutta se on paras minkä keksin. Voimakävely, sitä se nimittäin mielestäni on.

Merkittyjä lenkkipolkuja ei välttämättä tarvita

Metsän rauhoittavasta ja parantavasta vaikutuksesta saa lukea nykyään paljon juttuja ja jopa tutkimuksia. Sanotaan, että metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Lihasjännityksen sanotaan myös katoavan.

Allekirjoitan kaiken tuon. Metsä, se on aivan ihana paikka! Meille suomalaisille se on vielä yleensä vain muutaman askeleen päässä. Merkattuja lenkkipolkuja ei välttämättä tarvita. Minä poikkean merkatulta lenkkipoluilta nykyään yhä useammin ja useammin. Joskus saatan heittäytyä sammalikkoon selälleenkin.

Kävely metsässä voimauttaa ja on minulle juuri nyt sitä parasta ulkoilua mitä vain voi olla. Toki välillä tehdään muutakin, mutta metsässä kävely rauhoittaa uskomattomalla tavalla.

Joskus harmittelen, että en ymmärtänyt tätä metsän voimaa jo silloin, kun lapsemme olivat vielä vauva- ja taaperoiässä. No, onneksi sentään edes nyt. Ruuhkavuosissa kun eletään edelleen.

Hetkeen pysähtyy melkein itsestään

Minusta tuntuu, että metsässä kävellessä pysähdyn hetkeen ja kuulen omat ajatukseni entistä paremmin. Kun metsässä kävellessä täytyy vähän katsoa mihin astuu, varsinkin hieman vaikea kulkuisemmassa maastossa, niin ihminen on melkein automaattisesti juuri siinä hetkessä. Oletko ehkä huomannut saman? Tasaisella lenkkipolulla tätä ei oikein huomaa, mutta kun astut polulta metsään, niin johan alkaa tapahtua! Kokeile ihmeessä! Metsä onkin mielestäni yksi parhaita paikkoja harjoitella hetkeen pysähtymistä.

Tiedän kyllä, että aluksi pelkkä päämäärätön samoilu metsässä voi tuntua hieman hassulle, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Hartiat laskeutuvat kuin itsestään.

Rakkaat ruuhkavuosivanhemmat, menkää metsään! Menkää yhdessä, menkää erikseen ja menkää koko perheellä. Tai ehkä menet äitikaverin kanssa? Metsä on aivan uskomattoman voimauttava paikka. 

Hanna

Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja, bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti – apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter