Äiti, sä voit katsoa vaan puolet elokuvasta

small äiti sä voit katsoa vaan puolet.jpg
20160904_071751.jpg

Näin älypuhelinten ja lastenelokuvien kulta-aikana en mielelläni suosi lapsilleni paljon ruutuaikaa. He toki katsovat leffoja ja vanhempi muksu näplää puhelintaan joskus vähän liiankin ahkerasti, mutta jos vapaa-aikana on mahdollisuus tehdä jotain muutakin, kuten esimerkiksi lähteä pyöräilemään, niin valinta kohdistuu yleensä ulkoiluun. 

Oli ihana syyspäivä: lämmin ja aurinkoinen. ”Tänään on hyvä ilma ulkoilla”, muistan ajatelleeni. Luin kirjaa, kun esikoisemme tuli tiedustelemaan minulta jotain. Huomasin heti, että pian kysyttäisiin jotain sellaista johon äidin toivottiin kovasti suostuvan. ”Äiti, voisimmeko pitää elokuvaillan? Tai siis, elokuvapäivän. Mä oon jo piirtänyt sellaisen mainosjulisteenkin ja mä niinku möisin sinne lippuja ja herkkuja tuossa mun huoneen ovella. Ja se niinku tarkoittais, että illaksi tarkoitetut herkut pitäis syödä jo nyt…” Aistin heti lapseni hartaan toiveen kivasta tekemisestä ja vastasin myöntävästi. ”Mä meen järjestämään herkkupöydän, kohta voit tulla ostamaan lipun”, hän hihkaisi ja juoksi innokkaana järjestelemään huonettaan.

Oveen oli kiinnitetty söpö mainosjuliste ja sohvatyynyistä koottu herkkupöytä oli järjestelty valmiiksi. Nuorempi lapsistamme seisoi tomerana elokuvajonon kärjessä: kohta näytös alkaisi. Esikoinen asettautui myyjän paikalle ja esitteli innokkaana, että näytökseen olisi kahdenlaisia lippuja ostettavana: kokonainen ja puolikas. ”Siis, mitä nämä tarkoittavat?", kysyin hieman ihmetellen. ”Noooo, siis sitä, että jos sä et halua kattoo meidän kanssa kun puolikkaan elokuvan, niin sä voit ostaa vain puolilipun.” Sydäntä kouraisi, syvältä. Hävettikin. ”Kokonainen lippu, kiitos!”, vastasin hiljaisesti. ”Niinkö?”, myyjä vastasi ja ojensi paperilapun silmät hehkuen. Ovella liput vielä tarkastettiin ja ohjattiin salin puolelle.

Siirryin pimeään huoneeseen, jossa eturivissä nallet, nuket ja keppihevoset odottivat jo näytöksen alkua. Silmät kosteina istuuduin sängylle. Onko minulla oikeastikin niin kiire omiin hommiini, että lapseni antaa minun jo lähtökohtaisesti oikaista heidän kanssaan vietetystä ajasta? Ja onko se ruutuaika sitten niin paha juttu? Joskus se on oikeastikin ihan paikallaan ja sitä voi tehdä myös yhdessä. 

Katsoin elokuvan kokonaan. Kun välillä käväisin muualla, niin sain pian kuulla, että olin ostanut kokonaisen lipun. Tuo aika ei ollut lapsillemme ”vain elokuva”, vaan vanhemman kanssa vietettyä laatuaikaa. Ja vaikka ulkona olikin mitä parhain ulkoilusää, niin pimeässä huoneessa lelujen keskellä istuminen oli meille kaikille tuolloin paras vaihtoehto.

Ulkoilu on tärkeää, ja ruutuaikaa on mielestäni edelleen järkevää säännöstellä. Kuitenkin, tämän kokemuksen jälkeen ymmärsin, että ei ole väliä vietänkö lapseni kanssa aikaa kauniissa säässä ulkoillen vai sisällä elokuvaa katsellen, kunhan olen läsnä. Kunhan ostan siihen tekemiseen kokonaisen lipun ja katson loppuun asti.

Kumpaan näytökseen sinä ostit tänään lipun? Entä katsoitko loppuun saakka?

Hanna

tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, äiti ja "Väsynyt äiti - apua uupumukseen ja unettomuuteen" kirjan kirjoittaja