Suorittajaäiti Heurekassa

thought-2123970_1920.jpg

Kirjoitin vanhemmuuden suorittamisesta paljon kirjassani Väsynyt äiti – apua uupumukseen ja unettomuuteen. Kirjassa on yksi hauska pätkä, jonka haluan jakaa nyt kanssanne. Se kertoo suorittajaäidin vankkumattomasta rakkaudesta esikoislastaan kohtaan. Se kertoo myös siitä miten tuoreilla vanhemmilla ei välillä ole touhussaan päätä eikä häntää (tai ei ainakaan meillä ollut). Se kertoo myös siitä miten vanhemmuuden suorittaminen on usein puhdasta rakkautta. Ja tietämättömyyttä.

Tarina menee näin. Esikoisemme ollessa noin kahden viikon ikäinen ajattelimme tuoreina vanhempina, että haluamme tarjota lapsellemme myös parasta kulttuurielämyksien suhteen. Suhasimme ajaa Tiedekeskus Heurekaan ja ajattelimme, että täällä lapsemme voisi katsella kivoja juttuja ja saada mukavia virikkeitä. Ai minkäkö ikäinen lapselle oli? Kyllä, hän oli tässä vaiheessa tosiaan vain kahden viikon ikäinen.

Autossa imettäminen (ei siis liikkuvassa) ja matkustaminen vauvan kanssa olivat minulle uutta ja stressaavaa, mutta halusimme kuitenkin lähteä hakemaan lapsellemme virikkeitä. Mietin vielä matkalla, että tämä oli muuten mahtava idea. Tuore isäkin kaahasi pitkin Vantaan perukoita ja suunnisti tänne ideaparkkiin intoa puhkuen: nyt viettäisimme sitä paljon puhuttua perheaikaa!

Siellä me sitten pörräsimme Heurekassa. Lie ollut eväätkin mukana. Välillä oikein nostimme hänet pois vaunuista ja esittelimme tälle pienelle käärölle paikan ihmeitä. Lapsi nukkui läpi koko kulttuurielämyksen, tietenkin. Muistan vieläkin elävästi kuinka tunsin hyvää oloa siitä, että sain tarjota esikoislapselleni tämän kokemuksen. Kävin jopa kysymässä planetaarion työntekijältä, että olisiko siellä lainata pieniä kuulokkeita lapsellemme? Äänet saattaisivat pelottaa häntä, mutta tähtiä olisi varmasti kiva katsella. Minulle tuli yllätyksenä, että planetaarion ikäsuositus on kuudesta vuodesta ylöspäin. En tajua miten asiakaspalvelijan pokka kesti tässä tilanteessa! Siis haloo?! Eikö edes tässä vaiheessa tullut kummankaan valopään mieleen, että lapsi ei taida erottaa silmämunillaan edes äitinsä kasvoja. Mutta, ei tullut ei.

Tämä tarina sekä hävettää että huvittaa minua tänään. Mutta kyllä, näin me tosiaan toimimme. Ei ihme, että välillä vähän väsytti... Tämä sama pieni pötkö on nyt 3. luokkalainen. Ehkä nyt matka Heurekaan olisi ajankohtaisempi. Syyslomareissullehan tuon voisikin nyt aikataulut… eikun suunnitella ;)

Hanna

P.S. Veistelin aikaisemmin suorittajaäitiydestä pari hassun hauskaa juttua :) Kurkkaa täältä suorittajaäidin 10 käskyä, suorittajaäidin lastenkutsut, suorittajaäidin urkkapäivä ja suorittajaäidin horoskooppi.



Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja, bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti - apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter