Äidin turvaa pienelle koululaiselle

Meidän perheessä astuttiin tänä syksynä aivan uuteen aikaan, kun myös kuopuksemme lähti ensimmäiselle luokalle kouluun. Ensimmäistä koulupäivää odotettiin koko kesä ja viimeisiä öitä laskettiin tarkkaan. Kouluunlähtö jännitti todella paljon.

Vain muutama päivä ennen koulun alkua kuopus tuli viereeni ja kertoi, että hänelle tulee koulussa äitiä kova ikävä. Tämän varsin vilkkaan tapauksen hiljentyminen ja herkät sanat sulattivat äidin sydämen sekunnissa ja halasin häntä pitkään. ”Voi muru, niin minullekin tulee ikävä sinua”, vastasin ja halasimme pitkään.

Tuleva koululainen pohti suruissaan, että uusi koulu pelottaa häntä ja tuntuu ikävälle, kun äitiä ei voi halata siellä turvaksi. Äiti tuoksuukin niin ihanalle ja halatessa tulee heti niin turvallinen olo. Keskustelimme pitkään aiheesta ja kerroin, että kaikkia jännittää kouluunlähtö. Lisäksi sain idean. ”Rakas, entä jos keksitään joku pieni juttu, jonka avulla äidin turva tuntuisi hieman siellä koulussakin?”, kysyin arvellen lapseltani. ”Joo äiti, mutta miten ihmeessä se onnistuu?”, vastasi pieni hiljaisesti.

Kerroin, että voisimme ostaa hänen reppuun pienen reppumaskotin ja suihkuttaa siihen hieman äidin hajuvettä. Ei paljon, mutta vähän, jotta se tuoksuu samalle kuin äiti. Ja aina kun äitiä tulee kova ikävä tai pelottaa hurjasti, niin tätä pientä reppumaskottia voi käydä huomaamattomasti hieman nuuhkaisemassa ja ehkä olo hieman helpottuu.

Äiti, se helpottaa oikeasti ja mulle tulee hyvä olo”, pieni lisäsi perään.

Idea tuntui tulevasta koululaisesta aivan mahtavalle ja niinpä suuntasimme kauppaan ja ostimme pienen reppumaskotin. Maskotti valittiin huolella, jotta se sopisi mietittyyn tarkoitukseen. Nimekseen maskotti sai Suru Tero (niin liikkuttavaa), häneen lisättiin välittömästi äidin hajuvettä ja kiinnitettiin lopuksi reppuun odottamaan ensimmäistä koulupäivää.

No, ensimmäinen koulupäivä tuli ja päivän päätteeksi kysyin, että oliko Suru Teroa tarvittu. ”Joo, tarvittiin, monta kertaa”, kuului lempeä vastaus. ”Äiti, se helpottaa oikeasti ja mulle tulee hyvä olo”, pieni lisäsi perään.

Ai että minulle tuli hyvä mieli! Tuntui, että olin keksinyt pienen, mutta silti niin kivan jutun lapseni oloa helpottamaan. Suru Teroa ei välttämättä tarvita pitkään, mutta näin ensimmäisinä päivinä se taitaa olla todella tarpeellinen. Idea oli mielestäni niin kiva, että halusin jakaa sen myös tänne blogiini. Ehkä tästä on joskus apua myös jollekin toiselle pienelle, herkälle lapselle.

Suru Tero <3

Suru Tero <3

Hanna

Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja, bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti - apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter