Millaiseksi lapsi ajattelee hoitopäivänsä?

small hoitopäivä on lapselle työpäivä tukea vanhemmille.jpeg

Kuinka usein me vanhemmat pysähdymme miettimään lapsen hoitopäivää? Oman työpäivän kiireet ja aikataulut pyörivät usein mielessä jo aamutuimaan, mutta mietitäänkö me tarpeeksi usein mitä lapsen päivään kuuluu tai millaiseksi hän hoitopäivänsä ajattelee?  

Sain mahdollisuuden käydä jututtamassa 13 lapsen ryhmää, jossa oli mukana 5-6 -vuotiaita lapsia. Aiheenamme oli lasten hoitopäivän pituus ja sisältö. Keskustelumme oli varsin rönsyilevä ja äänekäs, mutta muutama asia sieltä jäi mieleen.

Hoitopäivä voi olla lapselle kuin työpäivä

Nämä lapset kertoivat viihtyvänsä hoitopaikassaan ja tämän kyllä huomasinkin, kun keskustelumme keskeytyi välillä railakkaaseen nauruun ja lasten kertomuksiin päivän puuhistaan.

Mutta, kuinka moni meistä aikuisista ajattelee vievänsä lapsen ”töihin”, kun vie hänet aamulla päivähoitoon? Aika harva, luulen. Minä en ainakaan ole näin koskaan ajatellut. Näin kuitenkin ajatteli tämä haastattelemani ryhmä lapsia. 

Yllätyin vastauksesta. Olen aina ajatellut, että vien lapseni aamulla hoitoon leikkimään, lepäämään ja oppimaan ystäviensä kanssa. Tätähän se varmasti onkin, mutta tämä ryhmä lapsia halusi kuitenkin nimetä päivänsä työpäiväksi. Vanhemmat menevät omiin töihinsä ja tämä on heidän työpaikkansa.

Hoitopaikassa on omat säännöt, rajat, aikataulut ja rytmit. Kaikkien kanssa on tultava toimeen. Aikuiset auttavat, kun pieni ei vielä osaa. Päivän paras hetki oli monen mielestä ruokatauko. Aivan samoja juttuja siis mitä aikuisen työpäivässäkin.  

Kun kysyin lapsilta päivän alkamisen kellonaikaa, niin en saanut vastausta. Syy: he eivät osanneet vielä kelloa. Tyhmä kysymys siis minulta, mutta tämän jälkeen vasta jäinkin miettimään lasten päivän kulkua.

Lapset siis viettävät päivän omassa ”työpaikassaan”, mutta eivät välttämättä kunnolla hahmota milloin päivä päättyy. Osa ryhmästä kertoi myös päivän tuntuvan pitkälle ja usea totesi ikävöivänsä vanhempiaan. Tietenkin päivän rytmit auttavat asiaan, mutta kuinkahan tiuhaan sitä itse vilkuilisi työpaikan ovea, jos ikävä painaisi pitkin päivää eikä tietäisi tarkkaa aikaa kotiin pääsylle?

Kotiin lähtiessä saattaa kiukuttaa

Osa ryhmästä kertoi, että usein kiukku yllättää, kun on kotiin lähdön aika. Se tuntui monesta ikävälle, vaikka kotiin lähteminen on kivaa ja sitä odotetaan. Sama havainto on tehty aikaisemmin myös meidän perheessä. Itselleni oli suuri helpotus, kun ymmärsin mistä nämä kiukuttelut johtuvat. Tunnepurkaukset osaa ottaa paremmin vastaan, kun tietää mistä ne johtuvat.

Lasten kommentit hoitopäivästään saivat minut mietteliääksi. Päivä on tosiaan monelle pienelle aika raskas. Toki olen tiennyt tämän aikaisemminkin, mutta tämä pieni vierailu sai minut ymmärtämään asiaa entistä enemmän. Lapsen päivä on usein täynnä uuden opettelua, aikatauluja, sääntöjä, kanssakäymistä ja joskus eripuraisuuttakin. Pitkän päivän jälkeen kiukku voi yllättää, kun lapsi ei enää jaksa tsempata säännöissä.

Tämä kirjoitus ei ole vertailu koti- tai päivähoidon hyvistä tai huonoista puolista. Tämä on kirjoitus, jossa itse pysähdyin miettimään lapseni hoitopäivän pituutta sekä sisältöä pienen haastatteluni jälkeen.

Pysähdytäänkö hieman useammin?

Voitaisiinko me vanhemmat jatkossa, ennen päiväkodin oven avausta, pysähtyä edes hetkeksi miettimään lapsen päivää? Usein on varmasti ollut tosi kivaa, mutta ehkä joskus päivä on ollut raskas, tuntunut pitkälle, ikävä painanut ja lasta väsyttää. Sama homma voi olla myös koulupäivissä.

Voitaisiinko me jatkossa muistaa, edes hieman useammin, että joskus lapsen päivä on saattanut olla raskas ”työpäivä”? Voitaisiinko antaa lapsen levähtää hetki ennen seuraavia sääntöjä? Entä onko niihin harrastuksiin pakko edes illalla lähteä?

Hanna

Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja, bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti – apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter