Näkymättömät kotityöt

Photo by BRUNO CERVERA on Unsplash.jpg

Onko teille koskaan käynyt niin, että päivän päätteeksi huomaat olevasi yllättävän väsynyt, vaikka et olisi tehnyt juuri mitään? On vapaapäivä, olet ollut vain kotona ja päivän päätteeksi hieman väsyttää – mistä tämä johtuu?

Minulle näin on käynyt aika usein ja olen vasta viime aikoina alkanut ymmärtää mistä tämä johtuu. Olen ollut kotona ”tekemättä mitään”, mutta silti olen aivan huomaamattani puuhastellut vaikka mitä! Näiden näkymättömien – mutta oikeasti silti niin näkyvien – kotitöiden puuhastelu vie voimavaroja jotenkin salaa. Monessa perheessä kotityöt jaetaan, mutta jääkö teidän perheessä nämä pienet ”metatyöt” jakamatta? Kerron esimerkin.

Olen matkalla keittiöstä makuuhuoneeseen hakemaan itselleni villasukkia, mutta siinä matkalla huomaan lattialla lasten pari likaista sukkaparia ja poimin ne mukaani. Päätän tehdä mutkan kodinhoitohuoneeseen ja tiputtaa nämä orvot sukkaparit pyykkikoriin. Matkalla pyykkikorille suoristan jalalla pari mattoa, poimin mukaani muutakin likapyykkiä ja työnnän taskuuni talteen esikoisen lattialla lojuvat kotiavaimet.

Saavun pyykkikorille ja huomaan, että se on jo aivan täynnä ja päätän napsauttaa pyykkikoneen päälle. Samalla kun puuhastelen konetta päälle, niin katse osuu vessan käsipyyhkeisiin. Muistan, että nyt on taas liikkeellä jotain sinnikästä vatsatautia ja pyyhkeet olisi hyvä vaihtaa parikin kertaa viikossa, jotta säästyttäisiin edes yhdeltä taudilta. Koppaan puhtaat käsipyyhkeet ja vaihdan ne uusiin. Samalla otan mukaani myös keittiön käsipyyhkeen ja päätän vaihtaa myös sen, koska se kai se vasta likainen olikin!

Kurvaan keittiöön ja kun vaihdan pyyhettä, niin huomaan, että oikeastaan astianpesukoneen voisi laittaa pyörimään. Ovatpahan sitten puhtaita päivän päätteeksi. Puuhastelen tiskit ja pyyhkäisen samalla keittiön muruisen pöydän. Vilkaisen samalla likaiseen uuniin, mutta sille luovutan jo heti kättelyssä. Mietin hetken minne olinkaan menossa ja vilkaisen samalla jääkaappiin: ainakin nämä jutut täytyy muistaa kaupasta.  

Muistan taas alkuperäisen kohteeni eli makuuhuoneen ja kävelen sinne. Saavun makkariin ja huomaan, että sänky on edelleen petaamatta. Petaan sängyn ja vilkaisen ohimennen yöpöydällä olevia kirjaston kirjoja: osa taitaa olla jo myöhässä. Päätän käydä kirjastossa vielä tänään ja avaan vaatekaapin villasukkia etsien. Sukat eivät heti osu silmään, mutta huomaan, että kuopuksen kauan etsitty unipupu nököttää siinä paitapinon päällä. Riemastun löydöstä (koska eilen illalla sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa) ja lähden kiikuttamaan sitä lastenhuoneeseen.

Saavun ovelle ja huokaisen syvään. Ei helkkari, tämä oli näin paha pommi! Vedän syvään henkeä ja totean, että nyt ollaan jo pakon edessä tai muuten lasta ei edes löydä täältä. Muksu saa kyllä itse osallistua, mutta koska tilanne on ryöstäytynyt jo käsistä, niin jotain on pakko tehdä. Aloitan homman ja totean mielessäni, että tämä duuni vie hetken.

Naurahdan ääneen, kun löydän pian eräästä oudosta ”muovipussinöttönenhässäkästä” ne omat villasukkani. Totean, että niitä on ilmeisesti käytetty johonkin leikkiin. Viime kerralla ne toimivat legoukkojen luolana, mutta tällä kertaa veikkaan leikin olleen jotain aivan muuta. Vedän sukat jalkaani ja huomaan, että pian täytyy alkaa tekemään ruokaa. Kävelen keittiöön ja mietin, että mistähän tämä kaikki taas lähti? Eihän minun pitänyt tänään edes siivota! Minun piti vain etsiä villasukat ja istahtaa hetkeksi sohvalle.

Hanna

Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja, bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti - apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter