Rohkeutta

Lupaus sinulle vuosi 2019

Niin se vaan on jälleen yksi vuosi saateltu historiaan. Omaan mieleen vuosi 2018 jäi melko tavallisena ja perus kivana. Ei suurempia mullistuksia, ehkä jopa hieman helpompana kuin pari edellistään. Kouluarvosanana vahva 8. Joten tervetuloa vuosi 2019! Ja kuten tapoihin kuuluu, tuli vuoden vaihteessa tehdä jokin lupaus tulevaa vuotta koskien. Pääasiassa nämä mun uudenvuoden lupaukset ovat olleet vaan hyvää viihdettä lähipiirille, mutta on niitä silti mukava tehdä ja pohtia josko ne tänä vuonna viimein toteutuisivat…

Vuonna 2019 en aio laihduttaa, aloittaa uutta harrastusta, tai olla armollisempi itselleni. Jotenkin vahvasti aistin, ettei vuosi 2019 tule myöskään olemaan mitenkään erityisesti ”mutsin vuosi”, joten mitään maata mullistavaa ei ehkä kannata luvata..joten hetken mietittyäni miten voisin tehdä uudesta vuodesta itselleni paremman ja merkityksellisemmän, se valkeni: lupaan olla rohkeampi!

Ja siinä sitä riittääkin työnsarkaa kerrakseen. Olen nimittäin lähipiirissäni tunnettu katastrofien kartoittaja ja taitava näkemään kaikessa ne negatiiviset puolet ja seuraukset, joiden takia kannattaa varmuuden vuoksi jättää asioita tekemättä.

Helmikuussa tämä lupaus pääseekin toden teolla testiin, kun (äärimmäisen lentopelkoinen!) mutsi astuu kahdestaan 2 vuotiaan taaperonsa kanssa lentokoneeseen ja lentää kuukaudeksi Australiaan perheemme isän perässä.

Näpsäkimmät lukijat ovat jo voineet päätellä miten hienoja kauhuskenaarioita olen saanut tästä tapahtumasta luotua! Realistisimpina pelkoina tietty lentokoneen tippuminen ilmakuoppien seurauksena, taaperon ”mä haluun pois!” huuto, joka kestää koko lennon ja siitä luonnollisena seurauksena mutsin oma puolenvuorokauden kestävä paniikkikohtaus. Huh huh.

Vaikka kuinka koitan järkeillä, että kaikki menee hyvin, niin silti tulee päiviä ja hetkiä kun haluaisin peruuttaa koko homman. Mutta onhan tämä nyt niin ainutlaatuinen mahdollisuus, että sinne koneeseen on noustava keinolla millä hyvänsä. Tai nyt lapsen kanssa kahdestaan matkustettaessa sellaisilla lapsiystävällisillä keinoilla. Ja jos kaikki menee niin kuin strömsössä (kuten yleensä menee) , kirjoittelen seuraavaa tekstiä rannalla varpaat hiekassa ja olen äärimmäisen ylpeä siitä että uskalsin! Ja jos pahin pelkoni käy toteen, ei huono-onneni ollut lainkaan liioiteltua :D

-Koliikkimutsi

 Koliikkimutsi-blogia tukeavanhemmille.fi-sivustolla kirjoittava Susanna on reissumiehen vaimo, ruoka-allergisen taaperon äiti sekä suuri kahvin ja huumorin ystävä! Blogissa pohdiskellaan elämää ja asioita laidasta laitaan!