Kun mutsi itsensä unohti

upload.jpg

Kaikki ovat varmaan kuulleet miten raskauskiloista pääsee eroon? Juuri niin. Imettämällä. Ja jos tämä ei riitä,  niin vauvavuoden aikana valvotut yöt ja huono syöminen varmasti tekevät tehtävänsä. Ja siltä se kyllä näyttääkin kun katselee ympärilleen. Joka puolella on rattaita työntäviä nättejä, hoikkia, ja fressin näköisiä äitejä.

Mutta missä ovat kaikki ne äidit joihin voin itse samaistua? Ne pienet ja vähän pyöreät äidit resuisissa ponnareissaan? Ehkä ilman meikkiä ja mustissa treenitrikoissa, koska vain ne tuntuvat mukavilta päällä. Väen väkisinkin päähän pyrkii ajatus, olenko ainoa äiti-ihminen, joka ei ole päässyt kuosiin raskauden jälkeen?

Itse asiassa korjaus edelliseen; kun poistuin synnytyssairaalasta kolme päivää synnytyksen jälkeen, jätin kyllä taakseni lähes kaikki raskauskiloni. Minä myös imetin, ja todellakin valvoin ensimmäiset 1,5 vuotta enemmän ja vähemmän. Ruokaa en juuri jaksanut itselleni tehdä, joten varmasti söin vähemmän kuin kulutin. Suklaata ja kahvia toki kului, mutta suklaa varmisti myös että onnellisuushormonit pyörivät ja maitoa tuli.

Ja niin sain kerättyä itselleni komean kasan vauvavuosikiloja. Niiden 1,5 vuoden aikana tulleiden kilojen kanssa painin vielä tänäkin päivänä kun lapseni täytti 2,5 vuotta. Kävi siis selväksi ettei tämä yleinen ja niin monilla toimiva ”väsynyt – nälkäinen - äitidieetti” kuihduttanut minua toivomallani tavalla. Itse asiassa näytän hyvinkin elinvoimaiselta pienine pulleine poskineni ja vararenkaani kanssa, vaikka sisälläni olo on aivan toinen.

En tiedä johtuuko se iästä vai siitä, että on ollut raskaana ja synnyttänyt, mutta tuntuu että kroppani pitää kiinni nykyisistä rasvavarannoistaan hanakammin kuin ennen. Ja siinä on ainakin itsellä se suurin haaste. Tämän mutsin kun pitäisi omasta mielestään mahtua heti ensimmäisen salaattilounaan jälkeen xs-kokoisiin vaatteisiin, mieluummin jopa nopeammin.

Kuin luojan lahjana, taaperoni tällä hetkellä harjoittama itsenäistymisvaihe on tuonut mahdollisuuden ajatella taas pienesti itseäni ja omaa hyvinvointiani. Totesinkin, että tämän mutsin on aika jälleen opetella oikeat uni, -liikunta ja ruokailutottumukset. En nimittäin jaksa enää olla näin väsynyt, vetämätön ja tyytymätön itseeni. Se heijastuu valitettavasti myös lapseen monella eri tavalla.

Kaikki ei tietenkään muutu yhdessä yössä, kun miettii miten pitkään sitä on laiminlyönyt itseään erinäisillä tavoilla. Nyt pitää kuitenkin vaan pitää järki päässä, muistaa että hiljaa hyvä tulee ja fiilistellä niitä pieniä onnistumisia. Esimerkiksi kun onnistuu juomaan litran vettä kahvin sijaan  ;)

-Koliikkimutsi

 Koliikkimutsi-blogia tukeavanhemmille.fi-sivustolla kirjoittava Susanna on reissumiehen vaimo, ruoka-allergisen taaperon äiti sekä suuri kahvin ja huumorin ystävä! Blogissa pohdiskellaan elämää ja asioita laidasta laitaan!