Meillä asuu 4-vuotias

siora18-1366519-unsplash.jpg

”Oon nelivuotias, oppimaan innokas, sain nimen hauskimman - Ihanainen. On paljon tehtävää, uutta ja tärkeää, puuhailee touhuissaan Ihanainen. Maailma muuttuu, niin minäkin, oppaiksi vanhemmat värväsin! Vaikea varttua, itkua parkua, muistaa myös iloita Ihanainen.” (Suom. Jertta Ratia) Ihanainen muutettu Kaapo -nimen tilalle.

Juhlimme muutama viikko sitten Ihanaisemme 4-vuotissynttäreitä. On aivan käsittämätöntä, kuinka meidän pienestä vauvastamme on kasvanut reipas, osaava, empaattinen, innokas oppija, iloinen ja nauravainen pieni-iso ihminen, jonka kanssa pystyy jo juttelemaan monista asioita. Alussa oleva Kaapo -ohjelman tunnussävelmä sopii myös oikein hyvin Ihanaiseemme! Onneksi Ihanainen on vielä aika ”sylivauva” ja kaipaa läheisyyttä, haleja ja suukkoja, joita meillä saa paljon! Leikkien lomassa pienet askeleet kulkevat aika ajoin äidin ja isin syliin hakien voimia ja läheisyyttä. Illalla nukkumaan kömmitään edelleenkin isoon, yhteiseen sänkyyn nautiskellen ennen nukahtamista hiukan tissua.

Pidimme Ihanaiselle ensimmäistä kertaa synttärijuhlat ulkona. Aikaisempina vuosina olemme jakaneet juhlijat kahdelle, ensimmäisenä vuonna kolmelle, päivälle, koska kotiimme ei yksinkertaisesti mahdu kerralla niin paljon vieraita. Nyt kaikki vieraat olivat kerralla juhlimassa, mikä oli oikein mukavaa. Juhlat olivat menestys. Ihanaisemme tykkäsi, se oli pääasia. Juhlien loputtua Ihanainen totesi minulle: ”Äiti, kyllä oli niin ihanat juhlat, kiitos!”

Ulkojuhlien konsepti oli todella yksinkertainen ja helppo: turha stressi pois ja mukavaa yhdessäoloa ulkona. Olimme aikaisempina viikonloppuina tehneet vaikka mitä: lumilinnan, pulkkamäkeen lähtöpaikan ja kaaren, mikä ohjasi pulkkailijat oikeaan suuntaan sekä ison labyrintin. Suunnitelmamme vähän kariutuivat, koska lunta satoi koko ajan vain lisää ja lisää. Alkuviikosta alkoi sitten plussakelit ja vesisateet. Onneksi juhlapäivänä ei satanut lukuun ottamatta juhlien viimeistä 15 minuuttia. Aika mieletön mäihä kävi meillä! Olimme jo kutsussa ilmoittaneet, että jos sää ei meitä suosi, siirrämme juhlat sisälle. Muutama kysely juhlapäivänä tuli juhlapaikasta, mutta päätimme kuitenkin testata ulkojuhlat ja onneksi sen teimme. Olimme tehneet pienen tehtäväkortin, jossa oli pieniä tehtäviä, kuten saippuakuplien puhaltaminen, lumilinnassa käynti ja taidelakanaan taiteilu, ja loppuun sai jättää terveiset päivänsankarille. Oli vähän harmi, ettei tehtäväkortti saanut kovin suurta kannatusta, mutta onneksi ihmisillä riitti tekemistä ja touhuamista. Eikä kenelläkään ainakaan ilmeitä päätellen näyttänyt olevan kovin tylsää.

Meillä oli vähän erilaiset tarjoilut kuin normaaleilla ”sisäsynttäreillä”. Kaikki tarjottavat olivat sellaisia, ettei lautasia ja aterimia tarvittu. Meillä oli hodaribuffet, Ihanaisen isi grillasi nakkeja ja hodarisämpylöitä, ja kukin sai tehdä sellaisen hodarin kuin halusi tarjolla olevia täytteitä hyväksi käyttäen. Jälkkäriksi oli cake popseja ja laskiaspullawrappejä, jotka nekin sai koota mielensä mukaan. Sitten oli vielä mahdollisuus nuotiolla grillailla vaahtokarkkeja, lapset tykkäsivät.

Onnistuneet juhlat, kuten myös päivänsankarimme totesi. Me vanhemmat olimme paljon vähemmän ”stressaantuneita” ulkojuhlien jälkeen kuin tavallisten sisäsynttäreiden. Ehkä myös ensi vuonna juhlimme Ihanaistamme raikkaassa ulkoilmassa. Kaikille ainakin maistui illalla uni hyvin 😊

Helmikuisia hetkiä jokaiseen perheeseen!

Taru-Tuulia

Ihanaisen äiti” -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, leikki-ikäistä imettävä äiti, avopuoliso, tytär, ystävä, joka pitää sisustamisesta, viherkasveista, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja perheestään.