Imetyksen rauhoittava voima

jez-timms-207948-unsplash.jpg

Ennen Ihanaista ajattelin imetyksen olevan vain vauvan ruokintaa. En kauheasti miettinyt odotusaikanani imetystä ja sitä, mitä ajattelen siitä, mutta heti, kun sain synnytyssalissa Ihanaisen syliini, kaikki muuttui. Olin kirjoittanut johonkin sairaalan paperiin, jossa kysyttiin ajatuksia imetyksestä, että toivon täysimetystä ajattelematta asiaa yhtään sen enempää.

Olin nähnyt, kuinka ystäväni oli joitakin vuosia aikaisemmin kipuillut imetyksen kanssa ja silloin ajattelin, että itse en kipuile. Lopetan, jos imetys ei onnistu ja tunnu hyvälle. Oman äitini kanssa emme olleet kauheasti puhuneet imetyksestä odotusaikanani. Sen kuitenkin tiesin, että minä sain äidinmaitoa vain joitakin kuukausia. Hyviä lapsia ja aikuisia tulee siis myös sellaisista lapsista, jotka eivät ole saaneet pitkään äidinmaitoa. Lohduttava ajatus.

Olin saanut Ihanaisen kummitädiltä neuvoja imetykseen. Hän oli kertonut myös, että ensimmäinen kerta voi sattua todella paljon, mutta se kipu helpottaa yleensä. Jännitin siis aluksi ihan pikkaisen miltä imettäminen mahtaa tuntua. Onneksi jännitys laantui synnytyksen aikana aika hyvin ja vihdoin, kun sain Ihanaisemme syliin, se oli jo unohtunut.

Ihanaisen hapuillessa sylissäni rintaani ihka ensimmäistä kertaa, älysin, kuinka tärkeää minun on saada imettää lastani. Minun tulee onnistua imetyksessä. Ihanaisen kummitäti tsemppasi minua whatsappviestien avulla ja antoi hyviä neuvoja. Samoin lapsivuodeosaston henkilökunta oli aivan ihania ja tsemppaavia. Ensimmäiset 2 vuorokautta imetin tauotta. Maitoni ei meinannut nousta ja kaikki itketti, rinnat olivat rikki ja niihin sattui Ihanaisen jokainen imaisu. Muistan, kuinka yksi ihana hoitaja rauhoitteli minua ja naureskeli onnesta, kun minä itkin (en kipua). Itku kuulemma tarkoittaa, että maito nousee, itkun välistä sitten minullakin pääsi nauru: jes taidan onnistua!

Ajattelen ja varmasti myös moni muu jakaa saman ajatuksen kanssani, että imetys on ihoa, syliä, läheisyyttä, vauvan tuhinaa ja siinä samalla myös ravintoa vauvalle.

Se on ympärivuorokautista, jossa voi sattua ja tapahtua monenlaista odottamatonta. Se itkettää ja naurattaa, joskus jopa samaan aikaan. Joillakin imetys kestää vain hetken ja joillakin, kuten vaikka Ihanaisella ja minulla, se on kestänyt pitkään.

Vietimme pitkään sylielämää kotona olohuoneen sohvalla. Kaikki tarvittava oli lähellä. Ihanainen oli sairaalassa ilman vaatteita ja sama jatkui mahdollisuuksien mukaan myös kotona. Olimme paljon ihokontakstissa. Illat Ihanainen asui rinnalla tankaten yötä varten. Yöt nukuimme hyvin. Perhepeti on ollut meillä käytössä lähes alusta saakka ja se on sopinut meille hyvin. Nukumme edelleenkin perhepedissä tai me vanhemmat Ihanaisen mukaan hänen sängyssään.

On ihanaa huomata, kuinka edelleenkin imetys rauhoittaa sekä Ihanaista että minua. Saamme voimaa ja oma huono päivä tai olo unohtuu, kun saan Ihanaisen rinnalle ja hän tapittaa suoraan silmiini ja painautuu aivan lähelle. Saman huomaan myös Ihanaisesta: hän rauhoittuu ja rentoutuu. Tällaisen rauhoittavan hetken jälkeen Ihanainen monesti moiskauttaa pusun poskelleni ja kietoo kätensä kaulani ympärille. Nykyään hän osaa myös kertoa, miltä tuntuu olla siinä. Nämä ovat niitä parhaita hetkiä, joissa olisi ihanaa viipyä välillä pidempäänkin. Aina kuitenkaan imetyskään ei tunnu kivalle.

Päivän aikana imetyshetkiä ei enää ole niin tiheään kuin on ollut, mutta ainakin kolme kertaa päivässä meillä ”tittuillaan”: aamulla sängyssä, päiväkotipäivän jälkeen ja illalla sängyssä. Näiden lisäksi päivästä riippuen imetyskertoja on 3-tsiljonna.

Yksi tärkeä ajatus, jonka olen oppinut näiden reilun 43 kuukauden aikana, jotka olen imettänyt, että minun tulee luottaa itseeni ja siihen ajatukseen, mikä minulla on imetyksestä. Toki tärkeää on myös se, että oma puoliso tukee ja ajattelee imetyksestä samalla tavalla kuin itse, se helpottaa arkea. Arvostelijoita on aina, mutta itse olen ottanut itseäni helpottamaan ajatuksen ”toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”. Ihanainen ja minä päätämme milloin meidän on aika lopettaa, lapsentahtisesti menemme.

Rentouttavia ja ihania imetyshetkiä, luottakaa itseenne!

Taru-Tuulia

 ”Ihanaisen äiti” -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, leikki-ikästä imettävä äiti, avopuoliso, tytär, työntekijä, ystävä, joka pitää sisustamisesta, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja viihtyy työssään.