Mieletön kesä

image1.jpeg

”Hei, sähän uit!”, Ihanaisen isi huutaa nauraen. Ihanainen on hämmentyneen ja epäuskoisen näköinen katsoen itseään todeten: ”Kyllähän, iti, minulla on kellukeuikkali”.”Ei Sinulla rakas, ole kellukeuikkaria, sä uit ihan itse! Mahtava!” Hetken päästä, kun Ihanainen uskoo todeksi, että ui ihan itse, hän huutaa: ”Äiti, äiti, itii, katto, mä uin!!!”.

Kesämme oli todella hyvä! Säät hellivät ja muutenkin oli mukavaa. Teimme kesällä kaikenlaista. Huikeinta taisi kaikkien mielestä olla se, että Ihanaisemme todellakin oppi uimaan. Kolme ja puolivuotiaana reilun kolme metriä. Eihän tuo matka vielä päätä huimaa, mutta on hyvä alku.

Kesämme meni aika pitkälti uidessa. Nautiskelimme uinnista muutamissa järvissä, joessa ja kotipihalle hommatussa pienessä altaassa sekä alkukesästä myös meressä ennen sinileviä. Myös kylpylässä olimme uimassa lomamme aikana. Parasta Ihanaisen mielestä on ehdottomasti hyppiminen. Ihanainen uskaltaa hyppiä hurjia hyppyjä ja nyt aivan uutena on pääedellä hyppy. Pääedellä hyppääminen vaati jonkinmoista treeniä, ensi ties kuinka monta kertaa mahaplätsis ja muutama naamaedellä plätsis, mutta vihdoin onnistui oikeanlainen hyppy pääedellä.

Pyörällä on myös tullut ajettua jonkin verran. Sen verran, että muutamat kengät ovat tulleet tiensä päähän. Onneksi se ei ole menoa haitannut, päinvastoin. Vauhti on kova ja vaikka millaisia leikkejä on keksitty, joihin tarvitsi pyörää: milloin oli vanha moottoripyöränäyttely ja milloin piti saada rosvo kiinni poliisimoottoripyörällä. Mahtavaa on seurata, kuinka Ihanainen keksi, vaikka mitä ja mielikuvitus on ainut rajoite hänen leikeissään eikä edes sekään, jos jokin juttu ei onnistu tai jonkinlaista lelua ei ole, keksitään se jostain tai muutetaan vähän suunnitelmaa.

Yksi kotipihan parhaimmista jutuista on ollut vesisota tai se kun on saanut kastella aikuiset läpimäriksi joko vesipyssyillä tai puutarhaletkulla. Kaikki ovat nauttineet, myös kastuneet. Ihanaisen kummisetä toi mahtavat, yksinkertaiset, vesipyssyt. Kummisetä sai kiitokseksi vesipesun. Hauskaa oli myös seurata sitä, kun aikuiset miehet, Ihanaisen kummisetä ja Ihanaisen isi, muuttuivat taas pikkupojiksi ja kastelivat toisensa aivan märiksi nauraen mahojaan pidellen ja erilaisia sotasuunnitelmia punoen.  

Ihanainen oli lomalla päiväkodista yhteensä 5 viikkoa, pitkä aika. Ensimmäinen viikko taisi olla ainoa viikkoa, jolloin emme puhuneet päiväkodista ja kavereista. Sen jälkeen lähes päivittäin on puhuttu Ihanaisen parhaasta kaverista Möö-miehestä, josta on tullut aivan tavattoman tärkeä kaveri Ihanaiselle. He olivat koko kevään kuin paita ja peppu ja sama jatkui heti taas, kun palattiin arkeen ja päiväkotiin.   

Nyt siis arki on tullut takaisin kuvioihin, mutta onneksi vielä olemme saaneet nauttia lämmöstä ja kesäisitä jutuista, kuten herneistä.

Terkuin,

Taru-Tuulia

 ”Ihanaisen äiti” -blogiatukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, taaperoa imettävä äiti, avopuoliso, tytär, työntekijä, ystävä, joka pitää sisustamisesta, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja viihtyy työssään.