Lapsi mukana elämänriennoissa

dan-gold-105699-unsplash.jpg

Meille oli alusta saakka selvää, että kun Ihanainen syntyy emme jätä asioita tekemättä sen takia, että meillä on lapsi. Monet ajattelevat, ettei vauvan ja lapsen kanssa voi tehdä samoja asioita kuin ennen lapsia, mutta meillä tämä ei pitänyt paikkaansa. Olemme saaneet nauttia yhdessä mm. ravintoloissa käymisestä, kylpylöistä, erilaisista tapahtumista, matkustamisesta sekä Suomessa että ulkomailla ja paljon paljon muusta.

Olemme alusta saakka käyneet Ihanaisen kanssa ravintoloissa. Alussa ravintoloissa käyminen oli ”helppoa”, kun Ihanainen nukkui tai oli hereillä joko vaunuissa tai sylissä eikä hänen ruuasta tarvinnut välittää, kun se kulki juuri oikean lämpöisenä rinnoissa. Kun Ihanainen aloitti sormiruokailun, oli meillä aina mukana hänelle jotain, ja vähän myöhemmin tilasimme myös ravintolasta jotain, kuten kurkku- ja porkkanatikkuja. Nyt toki Ihanainen syö jo joko samoja ruokia kuin me tai sitten lasten annoksia.  

Ihanaiselle olemme alusta saakka käydessämme ravintoiloissa ottaneet muutamat lelut ja viihdykkeet mukaan, jotta hän viihtyisi paremmin. Mukana meillä on myös aina pieni haarukka. Harvoissa ravintoiloissa on ollut antaa Ihanaiselle omaa pientä haarukkaa. Tätä olemme monesti ihmetelleet. Emme ole kertaakaan joutuneet kokemaan tunnetta, ettemme olisi lapsen kanssa tervetulleita ravintolaan. Päinvastoin, meidät on aina otettu hyvin vastaan ja olemme saaneet hyvää palvelua. Kuitenkin Suomessa ollaan vielä aika ”lapsen kengissä” yhtälössä lapset ja ravintola.  

Olemme Ihanaisen ensimmäisen puolentoista ikävuoden aikana viettäneet yhteensä kuusi viikkoa Espanjassa. Ensimmäisellä kerralla Ihanainen oli 3kk, seuraavalla 7kk ja viimeisellä kerralla noin 1v 2 kk. Espanjassa ravintolakulttuuri on aivan erilainen kuin meillä. Siellä lapset ovat tervetulleita ravintoloihin ja työntekijät huomioivat vauvat ja lapset aivan ihanasti. He ottavat kontaktia, pitävät sylissä ja ”hoitavat”, jotta vanhemmat saavat syödä, eikä vanhempien edes tarvitse tätä pyytää vaan se tapahtuu heiltä ihan luonnostaan. Toisella ja kolmannella kerralla Ihanainen sai jo syödäkin erilaisia ruokia. Tilasimme molemmilla kerroilla ruuat, jos se vain oli mahdollista, ilman suolaa. Ihanainen nautti sekä ruuista että saamastaan huomiosta.

Suomessa ollaan vielä aika kaukana tällaisesta
perheystävällisestä ravintolakulttuurista.

Helsingissä, ja myös muutamalla muulla paikkakunnalla, on koetettu nyt ottaa askelia kohti tällaista ravintolakulttuuria pitämällä kolme kertaa Perheet safkaa -tapahtuma. Tämän tapahtumakonseptin tarkoituksena on, että ravintolat tarjoavat perheille mahdollisuuden viettää yhdessä aikaa hyvän ruoan ääressä. Olemme osallistuneet näihin kaikkiin kolmeen tapahtumaan eri ravintoloissa. Idea on hyvä ja olemme nauttineet näistä vierailuista, mutta kuitenkin joka kerta mietimme, miksi tällainen konsepti on pitänyt tehdä.

Miksei Suomessa vauvat ja lapset ole
tervetullut ravintolaan ilman omaa tapahtumaa?

Keitä varten nämä tapahtumat todella ovat: ravintolat ovat täynnä perheitä ja harvoin paikalla on perheettömiä ihmisiä, joille lasten mukanaolo on ehkä se suurin ”ongelma”. Miksi perheelliset ihmiset puhuvat, että nyt olemme siinä vaiheessa, että voimme käydä lapsen kanssa X-nimisessä ravintolassa ja ehkä muutaman vuoden päästä voimme siirtyä jo parempiin ravintoloihin. Tätä ajatusta emme ymmärrä. Me käymme ihan kaikenlaisissa ja -tasoisissa ruokaravintoloissa, emmekä ole jättäneet Ihanaisen takia kertaakaan menemättä mihinkään ravintolaan.  

Onneksi meillä Ihanainen on hyvin sopeutuvainen ja kun hänellä on turvallinen olo voi hän vaikka nukahtaa vieraassa paikassa yöunille syliin, vieraaseen sänkyyn tai vaunuihin. Näin meidän on suht helppoa liikkua ja mennä. Emme kuitenkaan rieku iltoja menossa, mutta tarpeen tullen tiedämme, ettei Ihanainen mene rikki, jos hän ei ole nukkumaanmenoaikana omassa sängyssä oman peiton alla. Teemme samat iltarutiinit kuin kotonakin, tärkeimpänä iltaruno, jonka olemme lukeneet hänelle jokaisena ilta siitä saakka, kun Ihanainen oli vielä masussani.

Ihania keväisiä päiviä,

Taru-Tuulia

”Ihanaisen äiti” -blogiatukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, taaperoa imettävä äiti, avopuoliso, tytär, työntekijä, ystävä, joka pitää sisustamisesta, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja viihtyy työssään.