Odotusta ja jännittäviä aikoja

upload.jpg

Meillä on odotettu joulukuuta kuin kuuta nousevaa. Päiviä joulukuun ensimmäiseen päivään alettiin laskea keskiviikkona. Onneksi vasta keksiviikkona. Kerroimme ”jo” keskiviikkona, kun Ihanainen kyseli joulun tulosta ja lumesta, että lauantaina alkaa joulukuu ja silloin aloitetaan joulukalenterin avaaminen.

No, keskiviikkona se sitten alkoi: Montako yötä nyt on, että on joulukuu? Sormilla laskettiin yhdessä, että kolme yötä vielä. Torstai-iltana Ihanainen itse sängyssä juuri ennen nukahtamista tarkisti, nostaen kaksi sormea pystyyn, että nythän sitten tämä yö ja seuraava. Sama toistui perjantai-iltana. Torstaina oli päiväkotipäivän aikana ilmestynyt joulukoristeet kotiin ja joulukalenteri alakerran porttiin sekä tonttuovi porrastasanteelle kuusineen ja pienine autoineen.

Lauantai-aamuna Ihanaisen herättyä hän pötkötteli hetken halien ja suukottaen meitä vanhempia, kunnes muisti mikä päivä oli. Into piukeana hän suuntasi alakertaan katsomaan, josko tonttu olisi käynyt, ja olihan se! Meillä on minun kummitätini minulle tekemä joulukalenteri käytössä, johon tonttu tuo pieniä yllätyksiä. Tontulle kirjoitimme lauantaina, että viikonloppuisin ja vapaapäivinä paketti voisi olla heti aamusta, jos tonttu sen vain ennättää meillä yöllä käydä, mutta päiväkotipäivinä paketin toivottaisiin olevan vasta päiväkotipäivän tai ruokailun jälkeen. Tämä on tontulta onnistunut tähän saakka hyvin. Vaikka tontulle lappu kirjoitettiin, on Ihanaisen täytynyt myös jokainen arkiaamu käydä heti heräämisen jälkeen tarkistamassa, josko tonttu sittenkin olisi käynyt. 

Pienestä ihmisestä on jännää seurailla joulun tuloa ja meistä isommista on ihanaa seurailla pienen ihmisen riemua ja odotusta. Tonttuoven ja kaikkien niiden pienien tonttujen, jotka asustavat tonttuoven lähettyvillä portailla, ilmestyminen oli jännittävää. Ruokailu sai väistyä päiväkotipäivän jälkeen, kun piti tutkailla ja leikkiä tontuilla. Leikki jatkui koko illan iltapuuroon saakka. 

Lauantai oli superjännitävä päivä jo sen takia, että joulukuu alkoi, mutta myös siksi, että suuntasimme jo perinteeksi muodostuneeseen pikkujoulutapahtumaan. Joulumuori oli leipomassa pipareita ja joulukorttien askartelu oli myös mahdollista. Joulupukkia odotettiin malttamattomana, joten Ihanainen ei millään halunnut leipomaan eikä askartelemaan. Kotona oli piirretty joulupukille piirustus ja mukaan oli otettu allekirjoitettu sopimus, jossa Ihanainen lupaa joulupukille, että jokailtainen rasvaaminen onnistuu hyvin. Nämä kaksi asiaa Ihanainen ojensi innokkaana ja reippaana pukille, eikä häntä jännittänyt, vaikka muina vuosina jännitys on ollut niin kova, ettei joulupukki oli päässyt tulemaan edes Ihanaisen viereen. Päivä oli niin jännittävä, että illalla nukkumaan mentiin lähes suoraan kotiintulon jälkeen ja Ihanainen nukahtikin lähes välittömästi vielä viimeisenä kysymyksenä miettien joulupukkia.

Mitä kaikkea se joulukuu vielä tuokaan tullessaan! Ihanaista ja riemuntäyteistä joulunodotusta jokaiseen kotiin!

Taru-Tuulia

 Ihanaisen äiti” -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, leikki-ikäistä imettävä äiti, avopuoliso, tytär, ystävä, joka pitää sisustamisesta, viherkasveista, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja perheestään.