Sinä olet oman perheesi paras asiantuntija

rhone-702757-unsplash.jpg

Odotusaika oli ihanaa: sai nauttia kasvavasta mahasta ja silitellä masua, tunnustella pienen ihmisen liikkeitä ja loppuajasta jopa leikkiä pienen ihmeemme kanssa. Voin koko odotusajan hyvin ja enkä osannut valittaa mistään. Kävin töissä äitiysloman alkuun saakka ja olisin voinut vielä jatkaakin töitä. Tosin teki hyvää jäädä kotiinkin ja valmistautua vauvan tuloon.

Odotusaikana pitäisi välttää stressiä ja nautiskella, niin minäkin tein. Toki pientä stressiä oli, kuten uuden asunnon etsiminen ja vihdoin kun se löytyi ja siirtyi meille, niin sen remontti. Onneksi avopuolisoni ja oma isini ovat taitavia käsistä ja vain hieman lisäapua tarviten remontoivat uuden kotimme reilussa kuukaudessa. Muutto ei aiheuttanut stressiä, päinvastoin, muutimme uuteen kotiimme pikkuhiljaa ja rauhassa hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää.

Saimme ensimmäisellä neuvolakäynnillä kirjan, jossa kerrottiin mitä milläkin viikolla sikiölle sekä äidille ja isälle tapahtuu. Otimme tavaksemme aina illalla sängyssä uuden raskausviikon alkajaisiksi lukea, mitä tulevalla viikolla on edessä. Tästä muodostui meille tärkeä viikoittainen rutiini. Jopa remonttivaiheessa muistimme tämän, vaikka mies oli aika väsynyt iltaisin työpäivän ja remontti-illan jälkeen.

Toisen tärkeän rutiinin kuulin ystävältäni ja ”kopioin” sen myös meille: iltarunon lukeminen masuvauvalle. Avopuolisoni käytti monta iltaa aikaa sopivan runon löytämiseen koettaen myös itse kirjoittaa. Pitkällisen haun jälkeen löytyi Kaarina Helakisan runo, josta muutamalla muokkauksella tuli meidän vauvamme iltaruno. Runo luettiin aina siinä vaiheessa, kun kävin illalla nukkumaan. Mies puhui sen masulle, silitellen ja paijaillen samalla masua. Jossain vaiheessa huomasin, kuinka aina runon jälkeen vauva rauhoittui masuun ja hän selvästi kävi myös nukkumaan. Mies kertoi, että sama ilmiö kävi sairaalassa muutamia tunteja synnytyksen jälkeen, kun hän piti itkevää Ihanaista sylissään ja luki runon samalla silitellen Ihanaista. Ihanainen oli rauhoittunut ja nukahtanut <3 Mies kuvaa tätä hetkeä tärkeäksi ja merkitykselliseksi todeten: ”Onneksi luin runon joka ilta, se kannatti.” Iltarunon lukeminen on edelleen tärkeä osa Ihanaisen iltaa ja runo luetaan joka ilta. Nykyään Ihanainen osaa sen jo itse.

Remontin ja muuton jälkeen alkoi vauvatavaroiden maltillinen hankinta, pinnasänky, autoon turvakaukalo, vaunut, trikoinen kantopussi ja lopuksi vielä ihana korisänky pyörillä alakertaan. Joitain vaatteita oli myös valmiiksi hankittuina ja lahjaksi saatuina. Päätimme heti jo alkuraskaudesta, että ostamme tavaroita maltilla ja tarpeen mukaan. Onneksi emme kuunnelleet muita vaan toimimme oman ajatuksemme mukaan. Pinnasänky oli turha ostos, Ihanainen nukkui vieressämme. Pinnasänkyä käytettiin vain noin vajaa kuukausi. Kaikki muut ostokset ovat osoittautuneet hyviksi ja tarpeellisiksi.

Itsensä ja omien ajatusten kuunteleminen on tärkeää. Meille ei ihmettelyistä huolimatta tullut mm. itkuhälytintä, sitteriä, oikeaa vaipparoskista, pottaa, vauvan saippuoita, erillistä hoitopöytää tai valmista hoitoalustaa. Koimme ja koemme edelleen nämä kaikki meille turhaksi, olemme selvinneet ilman, emmekä ole näitä edes kaivanneet. Emme edelleenkään käytä Ihanaisella saippuaa, joskus hän itse laittaa vähän masuun saippuaa, mutta emme siis saippuoi tai pese hänen hiuksiaan saippualla. Potan sijaan meillä on pöntön pienentäjä ja se on toiminut todella hyvin, Ihanainen oppi siis suoraan pöntölle. Oikean vaipparoskiksen sijaan meillä oli ja on edelleen kylpyhuoneessa tavallinen roskis. Sitterin sijaan Ihanainen oli paljon sylissä sekä lattialla jonkin viltin päällä. Hoitopöydän teimme kodinhoitohuoneen tasolle ja taittelimme pehmikkeeksi pyyhkeen.

Myös muissa asioissa, kuten mm. imettämisessä, syöttämisessä, nukuttamisessa ja sylissä pitämisessä, on tärkeää kuunnella itseään ja oman perheen ajatuksia.

Meillä perhepeti tuli todella nopeasti kuvioon mukaan ja on edelleenkin (kyllä, leikki-ikäisemme nukkuu vieläkin vieressämme, ihanaa!). Imettäminen on aihe, josta lähes jokaisella on oma mielipide. Neuvoja, kommentteja ja erilaisia näkemyksiä tulee sieltä ja täältä, jopa sellaisilta ihmisiltä, joilta niitä ei odottaisi. Itse olen välttynyt, onneksi, pahoilta katseilta ja negatiivisilta kommenteilta, mutta neuvoja ja jopa ”nuhteita” olen kyllä saanut. Nuhteet ovat lähinnä koskeneet sitä, että imetin vauvaa vauvantahtisesti tarjoten vauvalle tissiä suhteellisen nopeasti imetyksen jälkeen, jos tarve niin vaati. Itse otin näihin sekä myös muihin vastaavanlaisiin asioihin kannan ”toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”. Joskus saatoin perustella valintojamme, mutta joissain tilanteissa ajattelin hiljaa itsekseni vain, että ”jaahas” laskien mielessä kymmeneen ja siirtyen toiseen aiheeseen.

Siirtyminen kiinteisiin ruokiin, meidän tapauksessa sormiruokailuun, herätti aluksi myös vähän ihmetystä. Ainut ruoka, minkä olemme Ihanaiselle syöttäneet, on ollut puuro, kaiken muun hän on syönyt itse. Lusikan käytön hän tosin oppi jo hyvin pienenä, joten puuroakaan emme pitkään syöttäneet. Lasten ruokailuun liittyy monia lapsille suunnattuja tarvikkeita, joita voisi ostaa pilvin pimein ”helpottamaan” arkea. Meille näitä(kään) ei hommattu. Ihanainen söi aivan aluksi syöttötuolin tarjottimelta, mikä toimi lautasena. Yhtään lasten silikonista, muovista tai muutakaan erikoislautasta tai -mukia emme ole ostaneet, muutaman lastenlautasen Ihanainen on saanut lahjaksi. Heti alusta saakka Ihanainen sai käyttää samoja posliinisia astioita kuin me. Vuoden iän jälkeen, kun aloimme antaa Ihanaiselle ruuan kanssa vettä tai maitoa, hän sai juoda sen juuri hänen käteensä sopivasta snapsilasista. Lasi oli sopivan kokoinen ja painoinen. Kauppaan ovat jääneet myös ruokalaput yms. ”apuvälineet”. Ihanainen on oppinut alusta saakka syömään ilman niitä ja mielestäni hän on sen ansioista oppinut syömään siististi. Toki vahinkoja ja sotkua tulee, mutta se ei haittaa.

Ajan tällä blogillani takaa sitä, että kaikki vanhemmat ovat oman perheensä ja
lastensa asiantuntijoita.

Jokainen perhe valitsee ja kehittää omat tapansa olla perhe. Meidän valintamme sopivat meille ja meidän perheellemme, emmekä oleta niiden olevan sopivia toiselle perheelle. On tärkeää muistaa kunnioittaa toisen tapoja toimia ja olla kritisoimatta ja moittimatta. Toki voi kyseenalaistaa ja kysyä, miksi olette valinneet toimia tietyllä tavalla.

Sinä olet Sinun perheesi asiantuntija!

Halein,

Taru-Tuulia

Ihanaisen äiti” -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, leikki-ikäistä imettävä äiti, avopuoliso, tytär, ystävä, joka pitää sisustamisesta, viherkasveista, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja perheestään.