Rutiineista voimaa arkeen

jonny-caspari-513574-unsplash.jpg

”Onko päivälit vai iltalit?”, kysyy Ihanainen, kun käymme yöunille. Vaikka iltasuihkussa on käyty, iltapala syöty ja hampaat pesty sekä yöpuku laitettu, tarkistaa Ihanainen tilanteen. ”Rakas, nyt on yöunet ja aamulla heräämme uuteen päivään.” Tämän jälkeen toistamme kaikki sängyssä tapahtuvat iltarutiinit, kuten pusut, halit, iltatisut ja iltalorun.

Rutiinit saattavat monesti meistä vanhemmista tuntua tylsiltä ja ”pakkopullalta”, mutta todellisuudessa ne ovat lapselle todella tärkeitä. Ennen Ihanaista ajattelin, että ”joo, kyllähän ne rutiinit ovat tärkeitä, mutta…”, nyt huomaan sen, kuinka tärkeitä ne todellisuudessa ovat. Rutiinit luovat turvaa ja tuttuutta päivään. Lapsi ei pysty tekemään isoja päätöksiä, mutta rutiinien avulla hän tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Meillä rutiineihin ei kuulu ainoastaan kellon tarkka suorittaminen, vaan meillä rutiinit tarkoittavat muutakin. Kellon tarkalla suorittamisella tarkoitan, ettei esim. iltapalaa tarvitse syödä ihan joka ilta samaan aikaan tai nukkumaan käydä kellon tarkasti klo 19. Rutiinit helpottavat huomattavasti arkea. Ihanainen on aika tarkka rutiineista tai ei ainakaan pidä kovin suurista ”yllätyksistä” rutiinien välillä, vaan hänet tulee valmistella ”yllätyksiin”. Emme kuitenkaan kerro liian aikaisin näistä muutoksista vaan valmistelemme hänet niihin, kun niiden aika on. Tällaisesta esimerkkinä voisi olla vaikka Teinarin tulo meille. Emme kertoneet asiasta kuin päivää ennen, jottei Ihanaisen aika kuluisi odottelussa, vaan hän saisi nauttia kaikesta normaaleista asioista ennen Teinarin tuloa.

Olen lukenut monesti, että ilman rutiineita lapsi ei opi sietämään muutoksia ja uskoisin asian olevan juurikin niin.

Toistuvat tavat luovat turvallisuutta, jonka ansiosta lapsi uskaltautuu oman mukavuusrajansa ulkopuolelle. Rutiinien avulla lapsi oppii myös mm. ennakoitavuutta.

Meillä rutiineihin kuuluu mm. yhdessä tekeminen ja leikkiminen. Joskus sitä ajattelee, kuinka paljon helpompaa olisi pyytää Ihanaista leikkimään itsekseen, mutta mikä on sen mukavampaa kuin heittäytyä Ihanaisen maailmaan ja päästä osaksi Ihanaisen leikinmaailmaa. Ihanainen toivoo meidät vanhemmat mukaan leikkiin ja meille se on tärkeä osa yhteisiä rutiineita. Yksi tärkeä rutiini meillä on myös yhdessä syöminen. Syönnin lomassa käymme päivän läpi sekä kyselemme toisiltamme päivän kuulumiset: miten päivä on mennyt, mitä oli lounaaksi, kenen kanssa oltiin tekemisissä, mikä oli kivointa ja kurjinta sekä mitä tehtiin. Ihanainen nykyään jo aivan oma-aloitteisesti aloittaa päivällispöydässä keskustelun.

Odotusajasta saakka meillä on iltarutiineihin kuulunut sama iltaloru. Ihanaisen isi aloitti iltalorun lukemisen Ihanaiselle masuun heti sen jälkeen, kun kuulimme odottavamme Ihanaista. Muutaman viikon jälkeen huomasimme, kuinka Ihanainen rauhoittui illalla lorun jälkeen masuun. Ihanaisen synnyttyä sama rutiini jatkui, mutta pienillä lisämausteilla, kuten iltapesulla ja -palalla, hampaiden pesulla ja yöpuvun vaihdolla. Myös lorun loppuun tuli pienet jatkot. Nykyään me molemmat, sekä Ihanaisen isi että minä, luemme joka ilta lorun. Tämän jälkeen, useimmiten, Ihanainen rauhoittuu pupunsa viereen ja nukahtaa pienen hetken kuluttua.

Rutiineista nauttiva Taru-Tuulia

Ihanaisen äiti” -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, leikki-ikäistä imettävä äiti, avopuoliso, tytär, ystävä, joka pitää sisustamisesta, viherkasveista, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja perheestään.”