Ihanaisen oma, iso sänky

child-3089972_1280.jpg

Juttelimme Ihanaiselle yhtenä iltana, mitä hän tuumaisi omaan huoneeseen siirtymisestä ja siitä, että hän saisi oman sängyn. Hän katsoi meitä aivan kuin olisimme olleet täysin vieraita ihmisiä ja puhuneet jotain kieltä, jota hän ei ymmärrä, todeten samalla, että hänhän nukkuu omassa sängyssä.

Hän myös totesi sen tosiasian, mikä on yksi syy siihen, että nukumme kaikki yhdessä: En halua nukkua yksin. Ja miksi hänen pitäisi? Emme mekään Ihanaisen isin kanssa tykkää nukkua yksin vaan haluamme nukkua parisängyssä ison yhteisen peiton alla vierekkäin. 

Olemme puhuneet Ihanaisen isin kanssa usein siitä, kuinka hyvä perhepeti on ollut mm. siinä vaiheessa, kun Ihanainen on opetellut kuivaksi. Perhepedissä, kun ollaan hyvin lähekkäin, pystyy kuulemaan pienen ihmisen viestit ja vastaamaan niihin hyvinkin nopeasti. Yleensä Ihanainen havahtuu hereille tiettyyn aikaan illalla ennen meidän aikuisten nukkumaan menoa ja lähes poikkeuksetta kellonaika on sama, jos Ihanainen ei käynyt iltapissillä ennen nukkumaan menoa.  Jos vahinko on sattunut yöllä, on Ihanainen jollakin tavalla ennen vahinkoa ilmoittanut siitä havahtumalla hereille.

Vahinkoja on sattunut, mutta onneksi olemme mielestämme suht hyvin aina vahingoista selvinneet. Montaa hetkeä ei meillä mene lakanan vaihtoon ja Ihanaisen pesuun sekä kuiviin pukemiseen. Toinen hoitaa sängyn ja pyykit (kone päälle heti ajatukselle, niin aamulla saa pyykit kuivumaan) ja toinen Ihanaisen. Meillä on näppärä ”järjestelmä” (kaksi isoa patjansuojusta sekä petauspatjan suojus) siihen, kuinka sänky pysyy kuivana ja pääsemme nopeasti jatkamaan unia.

Lähes poikkeuksetta iltaisin ennen nukahtamistamme Ihanaisen isin kanssa ihastelemme omaa Ihanaistamme ja kuiskaamme sekä toisillemme että Ihanaiselle, kuinka tärkeä hän on meille. Toki sanomme monta kertaa päivässä tämän asian hänelle itselleen, mutta on ihanaa ihastella nukkuvaa, tuhisevaa pientä yhdessä, samalla vähän tuoksuttaen hiuksia ja antaen muutaman suukon hänen sileälle poskelleen.

Me nukumme sikinsokin eli miten päin vain ja missä järjestyksessä tahansa jopa välillä poikittain. Yleensä Ihanainen nukkuu keskellä ja välillä taas minä keskellä. Emme ole vielä kertaakaan kokeilleet nukkua siten, etten minä olisi Ihanaisen vieressä. Ihanainen on tosin muutaman kerran erehtynyt vanhemmasta ja koettanut maistaa isinsä tissiä.

Hyviä yöunia jokaiseen perheeseen 😊

Taru-Tuulia


”Ihanaisen äiti” -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, taaperoa imettävä äiti, avopuoliso, tytär, työntekijä, ystävä, joka pitää sisustamisesta, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja viihtyy työssään.