Imetyksen ihanuus

act-841501_1280.jpg

Mikään ei ole sen ihanampaa vauvan syntymän jälkeen kuin käpertyä vauva kainalossa sohvan nurkkaan ja pesiä siinä ensimmäiset viikot ja kuukaudet iho ihoa vasten imettäen pientä. Sama tunne ja fiilis jatkuvat vaikka vauvasta tulee taapero, ja taaperon saa kainaloon tissi suussa. Saadaan hetki olla ihan omassa kuplassamme nautiskellen ja sylitellen.

Ensimmäisen lapsen saatuani olin kaikesta vielä aivan tietämätön ja mm. imetykseen liittyi monia asioita, joita en tiennyt. Onneksi tänä päivänä on saatavissa tietoa, jos vain haluaa tietää ja hankkia tietoa. Itse liityin vasta sairaalassa Imetyksen tuen suljettuun Facebook-ryhmään, josta imin tietoa kuin sieni muutamat ensimmäiset yöt imettäessäni Ihanaista sairaalassa.

Sain Ihanaisen rinnalle heti synnytyssalissa. Hän ryömi rinnalle ja nappasi tiukan otteen. Rinnalla hän sai olla ensimmäisen kerran muutaman tunnin ja saimme Ihanaisen isin kanssa ihastella ihanaa pientämme. Imetys tuntui jännälle. Vähän pelkäsin, että miltä se mahtaa tuntua, kun minua oli varoiteltu imetyksen sattumisesta. Minuun ei sattunut ja vähän hämmennyin.

Vauvan imetys sairaalassa lähti käyntiin muuten hyvin, mutta maitoni ei heti noussut. Sairaalan henkilökunta oli mahtava, ja he olivat lukeneet toiveeni täysimetyksestä ja kannustivat siihen kaikella mahdollisella tavalla. Mieleeni on jäänyt topakka, punatukkainen sairaanhoitaja, joka auttoi minua monesti oikean imetysasennon löytämisessä. Nainen asetteli jämäkästi Ihanaisen aina rinnalleni, ja Ihanainen mukisematta tarrasi tissiin kiinni ja lähti syömään. Nainen sanoi pilke silmäkulmassa, että hänellä on auktoriteetti, kun aina ihmettelin, miten Ihanainen tottelee häntä niin hyvin :)

Pienen vauvan imettäminen on hyvin intensiivistä ja vauva tarvitsee apua rinnalla oloon. Pieni vauva ei osaa suoraan sanoa, mitä haluaa tai osaa, mutta vanhempi ei heti välttämättä osaa tulkita vauvan itkuja ja eleitä, ennen kuin oppii ne tutustuessaan vauvaansa paremmin. Tämä vie hetken.

Itse odotin kovasti sitä hetkeä, milloin Ihanainen yöllä osaa itse ottaa tissiä eikä tarvitse enää siihen samalla tavalla apua. Noin 6kk iässä Ihanainen alkoi kaapimaan minua ja tarramaan itse kiinni tissiin yöllä eikä näin välttämättä itkenyt ollenkaan. Iso askel, hiljaiset yöt ja omatoiminen vauva :) Yöt ovat meillä kyllä aina sujuneet hyvin, joten sen puoleen ei ole mitään valitettavaa.

Liikkumaan lähteneen vauvan imetys on jo hyvin erilaista kuin aivan pienen vauvan.

Mielenkiinto on milloin missäkin, ja kädet viuhtovat ja silmät tutkivat. Hampaita tulee ja ikeniä kutittaa, joten välillä pitää vähän testata tissiinkin niitä. Se sattuu, mutta meillä aktiivinen vaihe kesti vain muutaman päivän. Muista, ettet vain kirkaise kivusta, kun vauva puree, vaan irrotat otteen ja sanoitat tilanteen. Kirkaisusta vauva saattaa luulla tilannetta leikiksi. Toinen iso poikkeavuus pienen vauvaan on se, että meillä ainakin Ihanainen alkoi heruttamaan maitoa jo toisesta tissistä ollessaan toisella, taputtelemalla vapaata rintaa. Myös ”kiitos” katseella ja muilla eleillä kuten halein tuli meillä kuvioon Ihanaisen ollessa noin 10kk.

Taaperon imetys on toisaalta samanlaista kuin vauvankin, mutta toisaalta taas hyvin erilaista.

Asennot ovat välillä todella kummallisia ja imetyshetket saattavat kestää vain yhden hörpyn, lue muutaman sekunnin. Vauvan imetykset parhaimmillaan saattoivat meillä kestää jopa 3 tuntia iltaisin, kun Ihanainen tankkasi yötä varten, ja tämä on siis täysin normaalia.

Taaperon kohdalla iso ero on myös se, että hän osaa pyytää tissiä. Meillä Ihanainen on nimennyt tissit ja pyytää monesti nimellä tissiä, minkä haluaa. Edelleen taputtelee toista tissiä syödessään toista. Hän myös osaa kertoa, miltä tissi maistuu ja millaisessa asennossa haluaa olla. Yöllä Ihanainen edelleen ottaa itse tissiä, ja minä nukun. Edelleen meillä on pidempiä tankkauksia, mutta ne eivät ole yhtäjaksoisia, näitä mm aamuisin ja iltaisin nukkumaan käytäessä.

Meillä imetys on koko perheen juttu, ja ihanaisen isi tukee siinä.

Naiset, uskokaa rintoihinne!

Hymyjen täyttämää vuotta 2018!

Taru-Tuulia

”Ihanaisen äiti” -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, taaperoa imettävä äiti, avopuoliso, tytär, työntekijä, ystävä, joka pitää sisustamisesta, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja viihtyy työssään.