Julkisesti tittua

Kuva: Susanna Hynynen, Tissi-koru (MadebyMekki)

Kuva: Susanna Hynynen, Tissi-koru (MadebyMekki)

Pieni käsi hakeutuu paidan kauluksestani kohti tissejä ja tehostuksena kuuluu heleä ”tittua-tittua”. Kotioloissa tittua-tittua kuuluu paljon painokkaammin kuin julkisilla paikoilla, muuten Ihanainen ilmaisee itsenä lähes aina samalla tavalla paikasta ja ajasta riippumatta. 

Aluksi ajatukseni imetyksestä oli: onnistuu, jos onnistuu. Ajatus muuttui heti vauvan synnyttyä ja pienen pienien ”vaikeuksien” jälkeen imetys lähti käyntiin ja maitoa tuli myös pakkanen täyteen. Siitä lähtien meillä on tissiä syöty aikaa ja paikkaa katsomatta. Velhouden saavuttaminen tuli ensimmäisenä pääsiäisenä tavoitteeksi ja nyt meillä asuu pieni velho. Seuraavana tavoitteena häämöttää ensi pääsiäisenä saavutettava ”ylivelhous”. Velhoksi eli tietäjäksi tullaan, kun imetetään lasta kolmena pitkäperjantaina peräkkäin, Pielavesi 1936.

Julki-imettäminen meillä on ollut alusta saakka kuvioissa ja on edelleenkin. Minulle imettäminen on ollut aina luonnollinen asia ja näin myös julki-imetys. En ole kertaakaan törmännyt negatiiviseen palautteeseen julki-imettäessäni, imettänyt olen niin uimahallin saunatiloissa kuin ravintoloissakin ja niin Suomessa kuin ulkomailla. Koskaan en ole kysynyt lupaa, saanko imettää julkisessa paikassa lastani. Aina olen ajatellut, että kun lapsellani on nälkä, tarvitsee hän ruokaa, annan sitä hänelle aikaa ja paikkaa katsomatta. 

Nyt muutaman kerran, kun Ihanaiseni on vajaa 3 vuotta, olen miettinyt julkisella paikalla imettäessäni, että tuleekohan joku kieltämään tämän, mutta ei ole tullut. Itse olen hämmästynyt itsessäni tätä piirrettä. Julki-imetys on mielestäni todella positiivinen ja hyvä asia ja uskallankin kannustaa kaikkia imettämään julkisesti. Viimeisin julki-imetys tapahtui edellisviikolla helsinkiläisessä ravintolassa ilta-aikaan ravintolan ollessa lähes täysi. Kukaan ei katsonut häiritsevästi eikä tullut kommentoimaan. Toisaalta en myöskään suurieleisesti ”esitellyt” imettäväni vaan julki-imetystilanteissa pyrin toimimaan aina mahdollisimman vähäeleisesti. En ole koskaan peittänyt itseäni, rintaani tai Ihanaista imettäessäni. Enemmän mielestäni kiinnittää siihen huomiota, jos koetetaan suojata kaikki mahdollisesti näkyvä kuin, että annetaan imetyksen näkyä. 

Imetys on yhtä luonnollinen asia kuin aikuisten ihmisten syöminen. Jos jotakuta imetyksen häiritsee saa hän itse siirtyä tai katsoa sen pienen hetken muualle, kun lapseni syö, se ei enää tässä vaiheessa montaa hetkeä vie. 

Imetys tai se, että hän syö äidinmaitoa, on Ihanaiselle aivan luonnollinen asia ja hän kyselee siitä jonkin verran. Viimeisin ja häntä kovasti askarruttanut keskustelu käytiin muutama ilta siten, kun hän kysyi lintujen syömisestä. ”Äiti, jyökö linnut tittua?” Eivät syö, koska ne eivät ole nisäkkäitä. Ihanaiselle vastaus ei kelvannut ja pienen mietinnän jälkeen hän oli sitä mieltä, että ”Jyöpät! Tittu on toti yvää, niin linnuilla on myöt tittut ja pikkulinnut taa tittua.”

Imetys on meille Ihanaisen kanssa ihana yhteinen hetkistä, josta molemmat saava paljon. Sitä tunnetta, kun maailman ihanin Ihanaiseni tissin syönnin lomassa katsoo syvälle silmiini ja ottaa kaulastani kiinni samalla moiskauttaen suukon poskelleni ja toisinaan silittäen vielä poskeani hellästä, ei voita mikään <3 Äidin sydän sulaa joka kerta. 

Ihania julki-imetyshetkiä,

Taru-Tuulia

”Ihanaisen äiti” -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, taaperoa imettävä äiti, avopuoliso, tytär, työntekijä, ystävä, joka pitää sisustamisesta, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja viihtyy työssään.