Pää pilvissä leijuen

heart-1077724_640.jpg

Halit ja suukot sekä lause: ”Äiti, minä lakastan jinua! Heippa!”. Sinne katosi Ihanaiseni päiväkodin keittiöön hoitaja perässään.

Lähes jokainen arkiaamumme alkaa samoin. Ihanainen herää ajoissa, ettei vain mikään päivän tapahtuma jäisi näkemättä ja kokematta, tai näin ainakin me vanhemmat aikaiset aamuheräämiset itsellemme ”selittämme”. Mutta tottahan se on, päivän aikana ennättää nähdä ja kokea paljon enemmän, kun nousee reippaasti ylös. Myös meidän perheellemme sopii huomattavasti paremmin tämä rytmi: aamulla aikaisin ylös ja illalla ajoissa nukkumaan.

Ihanaisen isi lähtee joka aamu töihin puoli seitsemän halien ja suukkojen saattelemana. Kotoa ei lähdetä ilman, että halitaan ja sanotaan heipat. Me lähdemme päiväkotiin Ihanaisen kanssa ennen puolta kahdeksaa ja olemmekin lähes poikkeuksetta joko ensimmäiset tai toiset päiväkodilla. Automatkalla päiväkodille pidämme aina peukkuja pystyssä eri asioille ja jännitämme lopputulosta, mikä selviää päiväkodin pihalla.

Meidän päiväkotimme on ihana, kuin koti.

Meidän päiväkotimme on ihana, kuin koti. Ihanainen huutaa jo ovelta ”Huomentaa” tai ”Kuut moonink”, riippuen siitä, millä mielellä on. Sitten riisutaan, yleensä, reippaasti vaatteet ja suunnataan äidin sylin kautta hoitajan syliin. Sitten on poikkeuksiakin suuntaan ja toiseen. Välillä jo autossa Ihanaiseni ilmoittaa, ettei tänään mennä päiväkotiin, jolloin äidin päästäminen töihin käy paljon hitaammin ja on myös äidille huomattavasti vaikeampaa. Mutta onneksi tiedän Ihanaisen viihtyvän ja saavan syliä, kun hän sitä tarvitsee ja tiedän myös, ettei itku kestä kauaa. Kurja tunne jää kyllä kummittelemaan mieleen työpäivän ajaksi, mutta hakiessa saa kuulla aina kuinka hyvin päivä on mennyt ja Ihanainen kertoo innoissaan itse päivän tapahtumista. Kummitteleva tunne on tipotiessään.  

Sitten on niitä aamuja, joiden ansioista työpäivät menevät kuin ”pää pilvissä leijuen”. Näistä aamuista esimerkkinä on tuo alussa oleva kuvaus. Tällaisia aamuja on ja ne ovat I H A N I A, mikään ei voi pilata sitä fiilistä ja tunnetta, mikä tuosta tulee päiväksi. Hujauksessa menneen työpäivän päätteeksi on mukava suunnata hakemaan tuota rakasta. Rakas, joka suu hymyssä kertoo päivän tapahtumia ja huikkaa kiitokset sekä heipat päiväkodin tädille, tuo pakahtuvan ylpeyden tunteen äidin rintaa, joka lähtee yhdessä Ihanaisen kanssa kotiin taas ”pää pilvissä leijuen”. 

Taru-Tuulia

”Ihanaisen äiti” -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Taru-Tuulia on imetykseen hurahtanut, taaperoa imettävä äiti, avopuoliso, tytär, työntekijä, ystävä, joka pitää sisustamisesta, rakastaa retroa ja värejä (etenkin oranssia), nauttii perheensä seurasta ja viihtyy työssään.