Rakas Yksisilmäinen Löllö

upload.jpg

Kyllä täällä hellyyttä ja nättejä sanoja piisaa. Mutta ei niitä nyt ihan miten vaan ilmaista, niiden käyttöoikeus vaatii tiukat säännöt ja tilannekohtaisen analyysin. Useimmiten mokaan molemmissa.

Herään seitsemältä siihen, että poskeani tökitään kiivaan rytmikkäästi. Vedän tulpat korvista.

- Löllöhirviö! Onko jo heräämisaika, Löllöhirviö? Pyjamatyyppi istuu vieressäni viidenkymmenen unikaverinsa kanssa ja kiskoo jo pyjamaa päältään.

- Huomenta ihana söpönenä, totean ja haukottelen.

- Mä oon marsukirsu, enkä mikään ihana! Ja sä oot maailman löllöin hirviö! Tilaisin aamupalaksi myslihiutalehunajapuolukkabanaanipähkinäjugurttiannoksen, jossa on auringonsiemeniä. Ja vitamiinin. Nouse jo löllömutsi.

Lapsi moiskauttaa pusun käteeni, ja henkäisen kiitokset harvinaisesta hellyydenosoituksen muodosta.

- Ei se nyt mikään pusu ollu vaan sähkövirta! Sä oot muuten niin järkyttävän hidas.

- Minä olen Laatikkopääratsastaja ja tämä on hevoseni Modeemi.

- Okei, hauska tavata. Tässä on komealle ratsastajalle ulkohousut, olkaa hyvä.

- Enhän komea ole, vaan pelottava! Mulla on kalsareissa tulitykit ja sitten tää superkone pystyy ampumaan limapalloja, joihin pahikset jää jumiin, ja noi satelliitit suihkuttaa avaruudesta vettä niiden päälle.

Lapsi jää pötköttämään eteisen lattialle ajatuksissaan kesken pukemisen.

- M niin kun marsuäiti, pikkumarsu haluaa marsujen kumisaappaat, kuuluu lattialta lempeän söpöllä äänellä.

- Ota vaan kuistilta kumisaappaat, marsukulta, vastaan yhtä hellästi ymmärtämättä, että hellyyshetki ehti loppua jo kaksi sekuntia sitten, eikä lässytys ole todellakaan enää sallittua.

- T niin kun tyhmämarsu! En jaksa tyhmäpukea tyhmä-yhtään-mitään, enkä ole kulta vaan tyhmälöllö! Lapsi venyy lattiaa pitkin kuin kuolonkamppailussaan kärvistelevä primadonna ja vetää teatraalisella hidastuksella kurahousuja päähänsä.

Peittelen jo puoliunessa olevan lapsen sänkyyn ja hempeilen, että kauniita unia, rakas. Lapsen silmät rävähtävät auki ja se ärähtää kipakasti:

- Mä olen Yksisilmäinen enkä rakas!

Tiina

"Ei se oo niin justiinsa" -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Tiina on on kahden hauskan lapsen äiti, yhden haaveellisen yrittäjän puoliso ja puolilahon tuvan ei-yhtään-strömsöläinen emäntä, joka piirtää ja kirjoittaa ja yrittää oppia, ettei monikaan asia oo niin justiinsa.