Miksei me voida olla seeproja?

child-3194978_1920.jpg

Haluaisin edes yhdeksi päiväksi 2,5 -vuotiaan mielikuvituksen ja asenteen lainaan. Olisin omasta mielestäni rajattoman ihana ja omnipotentti. Ja seepra.

Herättyäni keräisin viisitoista pehmolelua syliini, ähkisin niiden kanssa puolisoni mahan päälle istumaan ja sanoisin, että nyt on aika laittaa Pikku Kakkonen telkkariin. Jos puoliso yrittäisi vastustaa kertomalla, että kello on puoli kuusi ja maailma nukkuu vielä, selittäisin selkeästi kuin tyhmälle, että saa niitä ohjelmia kyllä Yle Areenasta, ja tökkisin kaukosäätimellä silmään ja pomppisin mahan päällä, kunnes toinen antaisi periksi.

Aamupalapöydässä imoittaisin olevani tänään seepra, joten turha yrittää tarjoilla mitään puuroa. Koska heinää ei kuulemma saisi, huutaisin, että tämä seepra syö pelkkää voita. Kyllä minä tiedän, mitä seeprat syövät, koska minä olen seepra.

Ei huvittaisi pukea, joten vetäisin itseni levyksi eteisen lattialle ja odottaisin palvelua. Miten niin itse? Ei seeprat pue haalareita. Ei voi olla totta, miten älytön ajatus. En muuten mene töihin, jollen saa raitaisia vaatteita ja jollet maalaa minulle mustaa kuonoa. Eikun olen sittenkin flamingo, pois tämä raitapaita heti. Flamingo seisoo yhdellä jalalla, en laita toista saapasta. No en t-i-e-t-e-n-k-ä-ä-n laita.

Myöhästyisin pari tuntia töistä, koska matkalla kiipeäisin jokaisen lumikasan päälle ja huutelisin ohikulkijoille, että hieno pipo ja mihin menet ja hauskaa päivää. Pyytäisin pomoa riisumaan toppahaalarini ja ilmoittaisin olevani tänään flamingo, mutta jäisin vielä joksikin aikaa puntaroimaan, kannattaisiko sittenkin olla vain vyötiäinen. Ei tässä ole mitään hauskaa, ärähtäisin pomolle, jos se kehtaisi naurahtaa.

Työpäivä olisi valtavan energinen. Kävisin vähän väliä vessassa, koska siellä on niin hieno nallepytty, läträisin puoli tuntia saippuan ja veden kanssa ja laulaa hoilottaisin, että oijoijoijoi, elämä on julmaa, mun on pakko twerkkaa, että saisin fyrkkaa. Kun pomo ehdottaisi töiden tekoa, lausuisin, että minä olen vyötiäinen. V-Y-Ö-T-I-Ä-I-N-E-N. Ei vyötiäiset tee töitä, vaan ne ottaa aurinkoa, näin. Ja menisin vessan lattialle makaamaan. Enkä nouse. Äläkä sano minua Tiinaksi, minä olen vyötiäinen, usko jo. Jos saan kiipeillä puolapuissa, voin tullakin.

Illalla muistaisin taas, että seeprahan minä olenkin. Vaatisin saada nukkua puolisoni villapaidan sisällä, koska raitani palelevat. Olisin vahvasti ja antaumuksella juuri siinä. Koska ei se oo niin justiinsa, mitä oli eilen ja mitä tulee huomenna, kun minä olen nyt juuri tässä ja seepra.

Tiina

"Ei se oo niin justiinsa" -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Tiina on on kahden hauskan lapsen äiti, yhden haaveellisen yrittäjän puoliso ja puolilahon tuvan ei-yhtään-strömsöläinen emäntä, joka piirtää ja kirjoittaa ja yrittää oppia, ettei monikaan asia oo niin justiinsa.