Pentti-sedän ylevä tavoite

Photo by Hunter Johnson on Unsplash.jpg

32 minuuttia aikaa mokata positiivisen pedagogiikan aamutavoitteeni. Kahvimuki käteen nyt, rento ilme ja hirveä tsemppi! Mä olen aikuinen! Mä vedän tän! 

– Pentti-setä, on sun syytä, jos mä myöhästyn koulusta ja opettaja suuttuu ja heittää mut ikkunasta alas ja sahaa jalat poikki, se aloittaa teatraalisesti ilmeillen ja lysähtää tuoliin, työntää tukkapehkonsa pöytälampun sisälle.  

– Kultaseni, sä olet kutsunut mua Pentti-sedäksi toukokuusta lähtien. Mä haluaisin olla taas äiti. Syö rauhassa, ei sulla ole kiire. Ota pää pois lampusta.

– Mä otan valohoitoa. Sit mä meen laiskiaispesään ja aamuvenyttelen pari tuntia. Tuu rapsuttelemaan mua, robottikoira! 

– Hei siitä just tulee kiire, kun sä alat hommailla kaikkea muuta kuin kouluunlähtöasioita. Robottikoira-taapero sitäpaitsi syö vielä.

– Ai sä niin kun haluut, että mä seison yksin viis tuntia siellä koulun pihassa kaatosateessa ja pakkasessa jäätymässä alasti ja opettaja suuttuu ja sä, Pentti-setä, joudut vankilaan?

–Pue vaatteet, armaani, niin et jäädy. Kun sä lähdet kymmentä vaille, olet just hyvään aikaan koulun pihassa. Tulee kiva päivä kuule.

– Niin, mä yksin joudun raataan ja tekeen typeriä tehtäviä koulussa samalla kun Kaapo hakkaa mua lyijykynällä silmään. Nää sukat on herrajjumalan rumat, haluutsä että mun varpaat kuihtuu näihin? Mä paistun ja harakka syö mut.

– Hei, nyt jos venyt vielä dramaattisena siinä lattialla kalsarit päässä, niin alkaa olla kiire. Laita jotkut muut sukat. Kyllä sä selviät. Kaapo ei saa häiritä sua tunnilla, me puhutaan siitä myöhemmin. 

– Eikä puhuta, Kaapo on mun paras kaveri. Mitä järkee tässä ikuisessa pukemisessa on, miksen mä voi mennä alasti. Sä pakotat kaikkeen älyttömään, Pentti. Tässäkin meni jo kuus tuntia hukkaan. 

– Keksitkö mulle jooko uuden lempinimen samalla kun harjaat hampaita. Nyt sulla on jo melkein kaikki vaatteet päällä, hyvä! Siirrät enää sukat korvista jalkoihin. Ei iskän lenkkareita vaan omat.

– Kananmuna.

– Mitä?

– Kananmuna. Se on sun uus nimi.

– Voi taivas. Pese hampaat. Hei pikkurobotti, älä nuole lattiaa!

– Miksi pesen? Ethän sä kananmuna anna mun syödä ikinä sokeria, mulla on turhaan hampaat. Vai haluutko, että mä tukehdun taas hammastahnaan ja myöhästyn ja opettaja suuttuu ja…

– Ja sahaa sun jalat poikki. Viimeksi eilen söit jätskiä. Onko sun Marketta-ope sun mielestä oikeasti räjähdysherkkä ja väkivaltainen? 

– On. Se hymyilee mulle ja on tosi markettainen. Mä otan robottikoiran mukaan mun sihteeriksi.

– Me vilkutetaan sulle ikkunasta! Hauskaa päivää! 

–Tyhmää päivää! Kuitenkin lennän tuulen mukana Marsiin, kananmuna. 

No, meni se aika hyvin, 4/5, eikö?  

Tiina Ahoniemi

"Ei se oo niin justiinsa" -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Tiina on on kahden hauskan lapsen äiti, yhden haaveellisen yrittäjän puoliso ja puolilahon tuvan ei-yhtään-strömsöläinen emäntä, joka piirtää ja kirjoittaa ja yrittää oppia, ettei monikaan asia oo niin justiinsa.