Prosessit ja rojektit

Lapsi täytti 4 vuotta. "Silloin kun mä olin vielä pikkulapsi, mä en osannut paljoa", hän määritteli tilanteensa. "Nyt mä osaan hirveästi." Hän mittaili pyjamavartista itseään peilin edessä, tarkasti kielenkin ja nyökkäsi hyväksyvästi.

Päätin ottaa mallia lapsesta sinä aamuna, kun herään 40-vuotiaana. Pyjama väärinpäin päällä ja silmäpussit lattiaa pitkin lotisten peilin eteen toteamaan: "Silloin kun mä olin vielä kolmekymppinen, mä en osannut paljoa. Nyt mä osaan ja ymmärrän jo hirveästi." 

Missäköhän vaiheessa lapsen kasvua äidit keskimäärin rauhoittuvat sen faktan kanssa, että mahassa muhinut olento on persoona ja siitä kasvaa aikuinen? Minä kun jatkan pihalla oloa. Vieläkin joka aamu melkein karjaisen lapsen nähdessäni, että vastahan mä sut synnytin ja sä oot jo noin ihminen! Ensimmäiset kaksi vuotta teki mieli henkäistä jokaiselle vastaantulevalle äidille, että eikö sun mielestä ole ihan scifiä, että tuo ihminen on tullut sun sisältä? Oletko sä jo tottunut siihen? 

Jälkeenpäin sanoisin, että hiekkalaatikolla kannattaa lapsen tulevaa sosiaalista elämää silmällä pitäen mieluummin olla hiljaa tai puhua kurahousuista. Tunsin pimeää yksinäisyyttä hitauteni ja pateettisuuteni kanssa. Mutta niin vaan jonakin uskaliaan kirkkauden hetkenä uskalsimme yrittää uudelleen ja prosessi toistui. Ja jatkuu. 

4-vuotisfestareilla keittiönpöytä notkui (delegoinnin tuloksena) herkkuja. Lapsi työnsi kakkua suuhunsa kuin transsissa, eikä tuntunut edes huomaavan ympärille kerääntynyttä porukkaa. Hetki oli selvästi pyhä. Oi sokeri, oi etuoikeus. Vanhemmuuteni täytti neljä vuotta, ihmeellinen sokerihumalaiseni oli ollut ihminen neljä vuotta. 

"Eilen kun mä olin vielä pikkulapsi, mulla ei ollut näitä työhommia", lapsi pohti myöhemmin vakavana teipatessaan keittiöntuolia kiinni jääkaappiin. "Nyt mulla on rojekteja. Mä en ole mikään istuskelija. Siivoa äiti, että mun rojekti mahtuu." 

Minä siivosin. Aika pian täytin neljäkymmentä ja muistin aloittaa aamun kuten nelivuotiaani. 

Tiina Ahoniemi

"Ei se oo niin justiinsa" -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Tiina on on kahden hauskan lapsen äiti, yhden haaveellisen yrittäjän puoliso ja puolilahon tuvan ei-yhtään-strömsöläinen emäntä, joka piirtää ja kirjoittaa ja yrittää oppia, ettei monikaan asia oo niin justiinsa.

Comment

Tiina Ahoniemi

"Ei se oo niin justiinsa" -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Tiina on on kahden hauskan lapsen äiti, yhden haaveellisen yrittäjän puoliso ja puolilahon tuvan ei-yhtään-strömsöläinen emäntä, joka piirtää ja kirjoittaa ja yrittää oppia, ettei monikaan asia oo niin justiinsa.