Riittävä riittävyys ja yksisarvisplaneetta

adorable-1850003_1920.jpg

Moi minä 2 vuotta sitten! Terveisiä täältä tulevaisuudesta, hyvin pyyhkii kuule. Jaksaisitko kuunnella pari jälkiviisasta juttua?

Nyt on toistamiseen se scifi-vaihe, jossa olet aika sekaisin, mutta arvaa mitä? Kaikki helpottaa oikeasti paljon nopeammin kuin uskot. Oikeasti. No… Pateettisuus ja eksistenssikriisi ei helpota, mutta moni muu kyllä. Eikä se helvetin rintatulehdus ja sadan asteen horkkakuume jatku kauaa, vaikka oletkin nyt epätoivoinen. Selkäranka ei ole ylikeitetty spagetti puolta vuotta pidempään. (Mutta pissat tulee kyllä nauraessa housuun vielä silloin, että älä liikaa innostu.)

En nyt haluaisi tässä viisastella, mutta antaisit vaan ihan rauhassa sen överin ”Miten toinenkin syntymä voi olla niin käsittämätöntä hommaa” -kuohun velloa. Ole ihan rauhassa sekaisin, ei mitään hätää. Nyt ei ole kiire mihinkään ja jonkinasteinen järki palailee kyllä. En ole vielä vielä ihan tavoittanut sen häntää, mutta kyllä kai se nurkan takana jaksaa odottaa, ja hyvin pärjätään ilmankin.

Ihmisenkasvattelu mahassa ja synnyttelypuuha monelle tuskin on liukuhihnajuttu tai työelämän keskeyttävä reipashenkinen jumppatauko ja piknik, vaikka sellainen kuva voi naistenlehdistä ja tuttavan jutuista tulla. Ei sekään tietysti väärin ole, jos niin on. Mutta myönnä sä ihan rauhassa, että sulle ihmisten tekeminen on identiteetin mullistava avaruusmatka kännissä pinkkien yksisarvisplaneettojen kautta sellaisella nopeudella, että taju ja olevuuden perusteet järisee. Ei sekään väärin ole, aika rankkaa vaan. 

Se riittää, että ne ihmeolennot saa lämpöä, rakkautta ja jotain ruokaa. En sano, että ”Riittävä vanhemmuus” riittää, koska heität kuitenkin kakkavaipalla ja huudat, että mistä helvetistä minä tiedän, mikä on riittävä, sehän on subjektiivinen määritelmä. Että se on sitä samaa lässytystä, kuin ”Anna lootuksesi avautua kauniina ja uuden elämän soljua sen läpi auringonpaisteeseen”,  kun olet oikeasti karjumassa ilokaasua keskellä splätter-showta. Että olisko jotain realistista heittää avuksi? 

Tässä on: Sä riität Ihan omalla tyylilläsi. Reikäkalsareissa, silmäpussit polvissa ja ahdistuneena, suklaan rippeet poskella. Pussaa puolisoa (Pese ensin hampaat), se on sankari. Sano sille, että se riittää myös. Riidelkää ja pussatkaa, hyvin te vedätte.

Arvaa mitä? Vauvasta kasvaa ihan vaivihkaa aivan mahtava taapero, joka muuten tiedotti juuri hellästi, että äiti on kyllä ihana, mutta erittäin tyhmä. Ei se ole vielä syyttänyt siitä, ettei saanut olla kantoliinassa alasti tissi suussa ympäri vuorokauden ensimmäistä vuottaan. 

Tiina Ahoniemi

"Ei se oo niin justiinsa" -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Tiina on on kahden hauskan lapsen äiti, yhden haaveellisen yrittäjän puoliso ja puolilahon tuvan ei-yhtään-strömsöläinen emäntä, joka piirtää ja kirjoittaa ja yrittää oppia, ettei monikaan asia oo niin justiinsa.