Minä ja minun superversioni tässä moi!

small tiina1.jpg

Millainen ihminen olet rajattomimmassa fantasiassasi parhaasta sinusta? Oletko realistisena maanantaiaamuna juuri sellainen? 

Minä olen muuten sitten yhtä paljon tämän hämärän haaveminäni kaltainen kuin rusina on suklaadonitsi tai puolijalkainen pulu on kimaltava Fenix. Eipä ole tarvinnut kauaa pohtia, miksi se korville läpsivä huonoudentunne vanhempana olemisesta alkoi jo synnytyshommissa. Nimittäin suunnilleen tämä oli minun kiihkeän idealistinen kuvani minusta yli kolmekymppisenä ja äitinä:

Asumme hurmaavassa mökkitalossamme, jonka olemme ihan itse nikkaroineet kuntoon ja rakennelleet riemukkaaksi Huvikummuksi, jossa kahdeksalla pelastamallamme katukoiralla ja -kissalla ja hanhella ja alpakalla on lysti kirmailla. 

Ensimmäisenä kesänä omassa talossa saan pihallisen perinneperennoja ja hedelmäpuita kukoistamaan, kehitän uuden ruusulajikkeen ja viljelen omat ruuat. Minä ja piha näytämme ihanilta. 

Yhtäkkiä meillä on suunnilleen neljä lasta. Ne riekkuvat ympäri pihaa nakupelleinä ja rakentelevat sovussa majoja ja höyrykoneita, hoitavat alpakoita ja tähtäävät maailman ruokaongelman ratkaisemiseen. Olen joka käänteessä ihan hiton zen.

Toisena vuonna muuttamisesta on omavaraistalous toiminnassa. Minä mitään unta tartte, joten olen ehtinyt myös opiskella ja kirjoittaa pari oivaltavaa ja ”maanläheistä” romaania sekä kehittää uuden pedagogisen suuntauksen, joka mullistaa varhaiskasvatuksen. Omat luomulapset ja naapurit parannan voikukilla ja multahieronnalla.

Ite teen. Kaiken. Aina. Vaikka olisi vatsatauti, täitä ja puolimetrinen välilevytyrä. On sitä perkele ennenkin eletty. 

Ja näin kävi oikeassa elämässä:

Uudessa kodissa paljastui mittava vesivahinko, joten nikkareita tarvittiin useampi ja ensimmäinen lapsi asui ensimmäisen vuotensa pahvilaatikoiden keskellä opiskelijakämpässä. Armas vanha koiramme pissasi vauvan päälle ja seurasi minua koko ajan. Ei tullut mieleenkään hankkia enempää eläimiä. 

Ensimmäisestä kesästä en muista mitään muuta kuin että olin niin väsynyt, että meinasin kadota lahojen seinien rakoihin. Minä ja piha näytimme kuihtuneilta. En olisi jaksanut nostaa vasaraa maasta. 

Voi olla, että olimme kaikki kolme alasti aina, en muista. Tuskimpa hippisyistä vaan siksi, ettei kukaan jaksanut pyykätä. Ei ollut muutamaan vuoteen lisääntymishaluja.

LOL.

Onneksi en perkele elänyt ennen pesukoneen ja vanhempainvapaan keksimistä. Onneksi äitientekemää saa lähikaupasta. Onneksi fantasiaminän parodiallakin pärjää, eikö? 

Tiina Ahoniemi

"Ei se oo niin justiinsa" -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Tiina on on kahden hauskan lapsen äiti, yhden haaveellisen yrittäjän puoliso ja puolilahon tuvan ei-yhtään-strömsöläinen emäntä, joka piirtää ja kirjoittaa ja yrittää oppia, ettei monikaan asia oo niin justiinsa.

Comment

Tiina Ahoniemi

"Ei se oo niin justiinsa" -blogia tukeavanhemmille.fi -sivustolla kirjoittava Tiina on on kahden hauskan lapsen äiti, yhden haaveellisen yrittäjän puoliso ja puolilahon tuvan ei-yhtään-strömsöläinen emäntä, joka piirtää ja kirjoittaa ja yrittää oppia, ettei monikaan asia oo niin justiinsa.