Tunnereaktioita ja käsijarruja

child-3871837_1280.jpg

Ruuhkavuodet kuormittavat meitä monin eri tavoin. Työt, kasvatusvelvollisuudet, lasten harrastukset, isovanhemmista huolehtiminen, kodinhoitotyöt ikusine pyykkivuorineen, koulun vanhempaintoimikunnat ja muut ”mokkapalavelvollisuudet”. Aina on joku pyytämässä jotain ja ajoittain saattaa tuntua, ettei ole enää energiaa antaa mitään.

Ajoittain löydämme itsemme tilanteista, joissa emme koe enää olevamme oma itsemme. Tällaisissa elämänvaiheissa saatamme huomata olevamme ärtyneitä ja hermostuvamme usein.

Tulee ylilyöntejä ja koemme pahaa omatuntoa lapsillemme ärjymisestä,
mutta emme silti saa raivareitamme kuriin. Mikä siis avuksi?

Oma tunteiden käsittelymme on pohja lastemme tunteiden käsittelytaitojen kehittymiseen. Mikäli haluamme kasvattaa lapsistamme hyvin pärjääviä, hyvät tunnetaidot omaavia ja elämän kriiseissä pärjääviä yksilöitä, tulee meidän aloittaa omien tunteiden haltuun ottamisella.

Tunnetaitojen omaksumista ja käyttöön ottamista voi tehdä monin eri tavoin. Kaikkiin näihin liittyy kuitenkin ajatusten, tunteiden ja toiminnan välinen yhteys. Oli menetelmä mikä tahansa, on prosessin ensimmäinen vaihe ymmärrys siitä, että muuttaa voi ainoastaan sitä minkä tiedostaa olemassa olevaksi.

Kun olet jo tilanteessa, jossa kierrät stressaamisen, ärtymisen ja pahoittelun kehää on aika pysähtyä. Tässä tilanteessa kehosi kortisolitaso (stressihormonitaso) vaikuttaa mantelitumakkeesi (osa aivojen tunnejärjestelmää) toimintaan saaden jähmety, taistele tai pakene toiminnot ylivireiseksi. Viesti tunnejärjestelmästä menee otsalohkollesi salaman nopeasti aiheuttaen epätoivottua toimintaa. Tällöin asia, jolle tavanomaisesti hymähtäisit saa sinut ärjymään jäsentymättömästi. Toimintasi ei ole toivottua, mutta sitäkin inhimillisempää. Mitä siis tehtäväksi?

Tilanteesi korjaamiseksi paras tapa olisi lievittää stressitasoa.

Me kaikki kuitenkin tiedämme, tämän olevan ruuhkavuosina helpommin sanottu kuin tehty ja koko paketin haltuun ottaminen täytyy tehdä askel kerrallaan. Ensiapu tähän tilanteeseen on henkilökohtaisen käsijarrun löytäminen. Tällä tarkoitan tunnejärjestelmän ja toimintaa ohjaavan etuotsalohkon välisen tiedon siirtymisen jarruttamista, jolloin voimme ottaa toiminnallisia reaktioitamme haltuun. Saattaa kuulostaa liian tieteelliseltä ”hifistelyltä”, mutta totuus on kuitenkin oletettua helpompaa.

Käytännössä tämä tapahtuu melko yksinkertaisin tavoin. Itse suosittelen kolmea simppeliä tapaa.

  1. Hengitä!

    Joskus yksinkertainen asia on ratkaisu moneen haasteeseen. Keskittymällä hengitykseen saat paitsi aikaa, voit myös rentoutua. Rennompana teet fiksumpia päätöksiä ja tilanne pysyy hallinnassa.

  2. Puhu lapselle ääneen tunteestasi.

    Puhe opettaa lapselle tunteiden tunnistamista ja samalla omat ajatuksesi jäsentyvät. Saat aikaa ajatella ja muuttaa reagointitapaasi. Voit esimerkiksi sanoa: ”Huomaan että minulla alkaa keittää kiinni, enkä oikein tiedä mitä tekisin. Minun täytyy miettiä hetki.”

  3. Ohjaa itsesi ”jäähylle” ja sanoita asia lapselle.

    Voit esimerkiksi sanoa: ”En oikein tiedä mikä minua ärsyttää. Menen tässä välissä keittämään kupin kahvia ja palaan asiaan sitten.”.

Jotta voi hallita laajempia kokonaisuuksia, täytyy aloittaa pienistä asioista!

Anu Tikka

Valmentaja ja kouluttaja 

Anu Tikka toimii valmentajana ja kouluttajana hyvinvointialalla. Anun erityisosaaminen on psykososiaalinen, emotionaalinen ja neuropsykiatrinen valmentaminen. Anu kirjoittaa blogissa arkisesta vanhemmuudesta sen haasteineen ja iloineen. Kirjoittajana Anu haluaa inspiroida lukijaa pohtimaan omia tunteita, toimintaa ja ajatuksia, sekä niiden vaikutusta vanhempien ja perheen hyvinvointiin.


lataus.png

Tämä on blogin perheiden auttamisen ammattilaisen kirjoitus. Blogissa on useita, erilaisia perheiden auttamisen ammattilaisia vakiokirjoittajina.