Kun nuoren kapinaa värittää adhd

scott-webb-270034-unsplash.jpg

Kuinka moni haluaisi hypätä takaisin murrosikäänsä? Käsi ylös? Osa miettii, että ei muista niin pitkälle ja ne jotka muistavat, pohtinevat, että ”Eeeei…. on sitä helpompiakin ajanjaksoja eletty”. Ai-van.

Murrosiässä tunteet pakahduttaa ja tuntuu, ettei kukaan(!) tajuu. Jos jotkut edes vähän, niin kaverit.

Monesti vanhemmat kuitenkin yrittävät ymmärtää. Adhd-oireisten nuorten vanhemmilla pohdintaan tuo oman twistinsä juurikin nuoren adhd. Mikä on normaalia murrosikää ja mikä on adhd:n osuus? Absoluuttista vastausta tähän ei pysty antamaan kukaan. Totta kuitenkin on, että adhd:n ydinoireisiin kuuluvat tarkkaavaisuuden, aktiivisuustason ja impulsiivisuuden säätelyn haasteet antavat tällekin ikävaiheelle oman ekstransa. Adhd-oireinen nuori saattaa kokea tunteensa vielä muitakin voimakkaammin. Korostunut impulsiivisuus voi aiheuttaa sen, että elämyksiä lähdetään hakemaan muita hanakammin ja ennen kuin järki ehtii jarruttamaan. Aktiivisuustason säätelyn vaikeudet voivat näkyä monella eri tavoin. Toinen ei ikään kuin saa itseään käyntiin, kun toinen taas käy muidenkin edestä. Joskus meno voi olla vauhdikasta, eikä nuori tunnista omaa levon tarvetta ajoissa. Unen tarve on nuorilla usein korostunut ja adhd-oireisilla vuorokausirytmi on monesti viivästynyt. Nukkumaan meneminen viivästyy… kuten myös herääminen. Riittävän unen, kuten myös ravitsevan ruoan ja sopivasti rasittavan liikunnan, merkitys adhd-oireiden kannalta on suuri. Jokainen meistä tietää, kuinka esimerkiksi väsymys tai alhainen verensokeri vaikuttavat omaan käytökseen ja keskittymiskykyyn. Kun taustalla on adhd, ovat haasteet tavanomaista suuremmat. Jotta nuori viitsii mennä ajoissa nukkumaan, liikkua ja syödä edes kohtuullisen terveellisesti, tulee hänen olla itse motivoitunut asiaan. Mikä motivoi tai voisi motivoida sinun nuortasi?

Mitä vanhemmaksi lapsi varttuu, sitä suuremmiksi ympäristön odotukset kasvavat. ”Kyllä tuon ikäisen tulisi jo itse…!” Adhd-oireisella nuorella osa taidoista voi olla täysin ikätason mukaisia. Toisissa asioissa hän voi olla jopa edellä muita. Monesti kuitenkin juuri toiminnanohjaukseen eli oman toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen liittyvät asiat takkuavat. Nuori tietää, että olisi tärkeää olla ajoissa harkoissa, mutta ei ole huomannut ennakoida asiaa pakkaamalla treenikassia ja katsomalla, millä bussivuorolla kentälle pääsisi.

Moni adhd-oireisen vanhempi tasapainoilee sen kanssa, mitä nuorelta tulisi vaatia. Vaadinko liikaa? Onko puolisoni liian lepsu? Pitäisikö minun muistuttaa treenikassin pakkaamisesta ja varmistaa, että se on pakattu? Pitääkö minun soittaa vielä 15-vuotiaalle, että nyt on aika lähteä bussipysäkille? Oikean – ei liian korkean, eikä liian matalan – vaatimustason määrittäminen onkin tärkeää, jotta nuori saisi onnistumisen kokemuksia. Treenikassiin liitetty lista, johon on kirjattu kaikki tarvittavat varusteet voi helpottaa itsenäistä pakkaamista. Aikataulun katsominen yhdessä edellisenä iltana ja muistutusten laittaminen puhelimeen voivat auttaa nuoren oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Adhd-oireinen nuori tarvitsee tukea pidempään, vaikka he eivät sitä haluakaan myöntää. Monesti he kapinoivat apua vastaan.

Vaikka nuoren kapinointi monesti turhauttaa, kannattaa yrittää
muistutella itseään siitä, että tämä kuuluu asiaan.

Nuori repii itseään kohti itsenäisyyttä. Jottei yhdessäolo olisi jatkuvaa nalkutusta ja raivoa, joutuvat vanhemmat usein tarkistamaan linjojaan siitä, mitä taisteluita heidän kannattaa käydä. Huomautanko lojuvista vaatteista vai en? Sallinko hiljaisuudellani nuuskan käytön? Kukaan ei voi ratkaista vanhempien puolesta, mitkä taistelut ovat käymisen arvoisia. Moni saattaa pohtia, että joustaminen on luovuttamista. Jos joustamisella kuitenkin tähdätään sovun ja rakentavan vuorovaikutuksen rakentamiseen ja ylläpitämiseen, voi se painaa vaakakupissa yllättävän paljon.

Toimiva vuorovaikutus vanhemman ja nuoren välillä on kaiken a ja o. Mikäli välit ovat tulehtuneet tai katkenneet, ei vanhemman hyvää tarkoittavat eleet ja toimet tavoita nuorta. Etenkin jos puheyhteys on katkennut, voi asioita kokeilla kommunikoida viestein. Ja mikä onkaan se tärkein viesti, josta aloittaa? Ehkäpä jokin tämänkaltainen: ”Tiedän, että sä pidät mua ihan paskana mutsina, etkä halua jutella mun kanssa. Olen kuitenkin aina täällä sua varten, jos tuut toisiin ajatuksiin. Olet rakas!”.

Henna Niskala
kuntoutussuunnittelija
ADHD-liitto ry

P.S. Jos nuorellasi on adhd ja kaipaisit lisää tietoa ja tukea kasvatustyösi tueksi, tutustu ADHD-liiton Strategia-vanhempainohjauskursseihin. Jos paikkakunnallesi ei ole tulossa kurssia, esitä toiveesi kurssin järjestämisestä ADHD-liittoon.

Tämä on blogin perheiden auttamisen ammattilaisen kirjoitus. Blogissa on useita, erilaisia perheiden auttamisen ammattilaisia vakiokirjoittajina.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter