Adhd on haaste lapsen itsetunnolle

upload.jpg

Tästä on jo vuosia, kun tapasin adhd-oireisen yhdeksänvuotiaan tytön. Jossain vaiheessa kävelylenkkiämme hän tuumasi ”Ei mulla oo mitään väliä, ihan sama, jos kuolisin”.  Tuo hetki palaa usein mieleeni ja olen sen tuomasta muistutuksesta ja viestistä kaikessa karuudessaan kiitollinen.

Adhd on neuropsykiatrinen häiriö, joka heikentää lapsen toimintakykyä. Toimintakyvyn haasteiden vuoksi lapsen voi olla vaikea pärjätä tavallisissa arjen askareissa. Adhd:n ydinoireet tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja aktiivisuuden säätelyn haasteet heittävät kapuloita rattaisiin joskus oikein urakalla. Vaikka lapsi kuinka tsemppaisi, pinnistelisi ja yrittäisi, voi hänelle tulla päivittäin epäonnistumisia. Tämän lisäksi lasta tulee varoitettua, muistutettua ja moitittua hänen käytöksestään. Vuorovaikutus lapsen kanssa saa herkästi negatiivisen sävyn. Ei siis ole mikään ihme, että lapsen itsetunto ja -arvostus saavat kolhuja.

Vanhemmat ovat myös usein huolissaan ja pohtivat, kuinka tällaisen arjen keskellä voisi tukea lapsen itsetuntoa. Vanhemmat haluavat lapsensa tuntevan itsensä rakastetuksi, arvostetuksi ja osaavaksi. Miten tärkeitä tavoitteita nämä ovatkaan ja mikä onni, tehtävä ei ole mahdoton!

Tiedosta on aina hyvä lähteä liikkeelle. Oikean adhd-tiedon kautta löytyvät myös oikeat tavat tukea lapsen toimintakykyä ja sitä myöten itsetuntoa. Tietoa saa ADHD-liiton verkkosivuilta sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön Käypä hoito -suosituksesta. 

Toiseksi on hyvä antaa lapselle onnistumisen kokemuksia tukemalla hänen toimintakykyään ja miettimällä mikä on milloinkin sopiva vaatimustaso. Adhd-oireista lasta verrataan helposti ikätovereihin ja sisaruksiin. Mielessä kytee ajatus, että muutkin osaavat ja tekevät, niin siis pitäisi sinunkin.

Koska tiedämme adhd:n vaikuttavan lapsen toimintakykyyn, pitäisi meidän lakata vertaamasta lasta toisiin. Tämä ajatus voi olla huojentava. Jokainen toimii taitojensa mukaan ja omia asioitaan harjoitellen.

Adhd: haasteet näkyvät erityisesti niissä arjen askareissa, joissa lapselta vaaditaan toiminnanohjauksen taitoja kuten esim. aamu- ja iltatoimet ja läksyjen tekeminen. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan kykyä ohjata omaa toimintaa ja ajattelua tarkoituksenmukaisesti, jotta tavoiteltu asia saadaan tehdyksi. Joissain toiminnanohjaukseen liittyvissä arjen toiminnoissa voi miettiä mikä olisi oikea vaatimustaso lapsen kohdalla laskemalla 30% lapsen iästä pois. Tämä tarkoittaa esim. yhdeksänvuotiaan lapsen kohdalla vaatimusten asettamista kuusivuotiaan lapsen taitoihin. Yhdeksänvuotiaan voi laittaa harjaamaan hampaat itse, mutta 6-vuotiaan kohdalla on hyvä olla lähellä kannustamassa ja tukemassa. Kun vaatimustaso on sopiva, saa lapsi onnistumisen kokemuksia, hän nauttii osaamisestaan, oppimisestaan ja haluaa myös yrittää jatkossakin ja mikä parasta, itsetunto vahvistuu!

Kannattaa myös miettiä, mitkä asiat auttavat lapsen oloa, miten voi tukea esim. tekemisten aloittamista, loppuun asti tekemistä ja muistamista. Lapsen toimintakykyyn ja onnistumiseen vaikuttavat myös lepo, ravinto, sopivassa määrin vuorotellen liikkumista ja rauhoittumista, sekä myönteinen ilmapiiri. 

Kolmantena asiana nostan esille lapsen kehumisen ja kannustamisen valtaisan merkityksen! Joskus vanhemmat pohtivat, mitä kehua, kun kaikki takkuaa. On totta, että hyvän huomaaminen voi olla haastavaa etenkin, jos on itse väsynyt tai jos on niin kovin tottunut tarkkailemaan sitä, ettei lapsi tee kiellettyjä asioita. Kehumisen aihetta löytyy kuitenkin jokaisesta päivästä! Lasta voi kehua tekemisestä, jonka hän on taitanut jo pitkään eli ikään kuin itsestäänselvyyksistä. Häntä kannattaa kehua myös yrittämisestä, ei ainoastaan onnistumisista. Kun lapsi tekee jotain itselleen mieluisaa eli on omalla vahvuusalueellaan, kehuminen on jo aika helppoa.

Adhd-oireinen lapsi hyötyy kehusta erityisesti, kun saa sen välittömästi, ilman viivettä. Kehua ei saisi yhdistää moitteeseen, jos sanoo ”hienoa, mutta..” Jää lapsen mieleen vain mutta-sanan jälkeinen moite. Kannustus ja kehu kannattaa osoittaa monin tavoin, sanoin, katsein, elein, kosketuksin. Mitä tarkemmin ilmaisee mitä käytöstä arvostaa, hyödyttää se lapsen toimintaa parhaiten. Esimerkiksi sen sijaan että, kehuu epämääräisesti kilttiä käytöstä, voi kiittää, kuinka hienosti lapsi vaikkapa odotti omaa puheenvuoroaan. Joskus vanhemmat ihan suotta pelkäävät hemmottelevansa lasta kehuilla, se mihin kiinnittää huomion, kasvaa ja voimistuu. Näkemällä hyvän, saa sitä lisää!

Kokonaan toisen blogin aihe voisi olla Adhd-oireisen lapsen vanhemman itsetunto kolhuineen.  Vanhemmat kokevat usein aivan aiheettomasti riittämättömyyttä ja osaamattomuutta. Adhd tuo haastetta vanhemmuuteen, vaikka kuinka yrittäisi ja olisi se ”maailman paras” vanhempi. Vanhempien olisikin hyvä olla itselleen armollisia ja antaa itselleen kiitosta aivan samoin kuin lapsilleen! ADHD-liitto järjestää Strategia-vanhempainohjauskursseja, joiden yksi tärkeä tavoite on vahvistaa vanhemman kokemusta osaavana, upeana vanhempana. Katso kurssitarjontaamme täältä.

Palatessani vuosien takaiseen kävelylenkin hetkeen pohdin ja osin soimaan itseäni. Osasinko pysähtyä hetkeen, tulitko kuulluksi, entä osasinko sanoa yhtään oikeita sanoja sinulle? Tiedäthän kuitenkin nyt, miten tärkeä olet - juuri tuollaisena kuin olet!

Tuuli Korhonen
suunnittelija
ADHD-liitto ry


 

auttamisen ammattilainen vakiokirjoittaja.png

 Tämä on blogin perheiden auttamisen ammattilaisen kirjoitus. Blogissa on useita, erilaisia perheiden auttamisen ammattilaisia vakiokirjoittajina.


Blogi muualla somessa: Facebook, Instagram, Twitter