Kun adhd-oireisen lapsen tunteet kuohuu

anna-kolosyuk-551398-unsplash.jpg

Voiko aistisäätelyn vaikeudet selittää adhd-oireisen lapsen itsesäätelyn haasteita? Adhd-oireisen lapsen kyky säädellä tarkkaavuutta, aktiivisuutta ja impulsiivisuutta on puutteellista keskushermoston toiminnallisista ja rakenteellisista poikkeavuuksista johtuen (Käypä hoito 2017). Näiden ydinoireiden vuoksi lapsen itsesäätelykyvyn kehityksessä on usein haasteita.

Itsesäätelyllä tarkoitetaan muun muassa:

  • omien tunteiden, ajattelun ja käyttäytymisen säätelyä

  • kykyä säädellä omaa vireys- ja aktivaatiotasoaan sekä reagointia aistimuksiin

Itsesäätelyn pulmat voivat johtua monesta syystä, joista adhd:hen liittyvä vaikeudet, ovat yksi selittävä tekijä. Itsesäätelyn vaikeudet voivat johtua myös aistisäätelyn vaikeuksista tai edellä mainituista yhdessä. Adhd:n yhteydessä aistisäätelyn pulmat ovatkin tavallisia, sillä jopa puolella adhd-oireisista lapsista on myös aistitiedonkäsittelyn ja aistisäätelyn poikkeavuutta. Aistisäätelyn vaikeudet ovat myös muissa neuropsykiatrissa oirekuvissa tavallisia, kuten autismikirjon ja Tourette-oireisilla lapsilla.

Aistisäätelyn vaikeudet voivat yhtenä tekijänä selittää lapsen haastavaa käyttäytymistä, vuorovaikutussuhteiden pulmia, tunteiden säätelyn kypsymättömyyttä ja voimakkaita tunnereaktioita. Aistiärsykkeiden erilainen kokeminen ja sitä seuraava poikkeava tulkinta aistiärsykkeisiin voi aiheuttaa lapsessa esimerkiksi suurta epämukavuutta. Myös pelko- ja stressireaktioita, mitkä näkyvät toiminnan tasolla esimerkiksi hallitsemattomana käyttäytymisenä ja tunteiden ryöpsähdyksinä tai vetäytymisenä ja lukkiutumisena. Lasta voi usein olla vaikea lukea, nähdä haastavan käyttäytymisen taakse tai ymmärtää mistä voimakkaat reaktiot johtuvat.

Aistisäätelyn vaikeudet voivat näkyä eri aistijärjestelmien eli tunto-, kuulo-, näkö-, haju- ja makuaistin, sekä tasapaino- ja liikeaistimusten, lihaksista ja nivelistä tulevien aistimusten, että sisäelinaistimusten käsittelyssä ja säätelyssä.

Aistisäätelyn vaikeuksia ovat:

  • Aistiyliherkkyys, jolla tarkoitetaan yliherkkää reagointia aistimukseen eli esim. valoyliherkkyyttä tai tuntoyliherkkyyttä, minkä takia ennakoimaton hipaisu, voikin tuntua lapsesta epämiellyttävänä kivun tuntemuksena.

  • Aistimuksille aliherkkä/alireagoiva lapsi, tarvitsee vahvoja aistimuksia pysyäkseen vuorovaikutuksessa ja meneillään olevassa asiassa. Häneltä jää esim. huomaamatta sotkut suun ympärillä ruokailun jälkeen.

  • Aistimushakuinen lapsi hakee tavallista enemmän aistimuksia esim. liike- ja syvätuntoaistimuksia, mikä näkyy jatkuvassa liikkeessä olemisena, hyppimisenä ja törmäilynä.

Aistisäätelypulmien varhainen tunnistaminen auttaa ymmärtämään lapsen erilaisia reagoinnin ja käyttäytymisen syitä. Tieto usein vähentää vanhempien kokemaa syyllisyyttä. Pulman ymmärtämisen kautta vanhemmat saavat apua ja keinoja arkeen, myönteiseen lapsen tukemiseen ja esimerkiksi aistiyliherkkyyksien huomioimiseen arjen eri tilanteissa. Vanhempi/huoltaja kokee onnistumisia arjen helpottuessa, mikä lujittaa vanhemman itsetuntoa ja vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Pulmien tunnistaminen auttaa vanhempien lisäksi myös ammattilaisia kohtaamaan ja ohjaamaan lasta lapsen toimintakykyä tukevalla tavalla.

Oikein suunnatun hoidon ja tavoitteiden määrittämiseksi voidaan tarvita toimintaterapeutin tekemää arviota tilanteesta. Jos arviossa tulee esille aistisäätelyn ongelmaa, on se ensisijaisesti huomioitava lapsen ja koko perheen hoidossa. Tällöin huoltajien ja lapsen ympäristön ohjaus on keskeisessä roolissa.

Oleellista itsesäätelyn kehityksen kannalta on aistisäätelyn pulmien, erityisesti aistiyliherkkyyksien tuoman kuormituksen ymmärtäminen. Kun lapsen keskushermosto kuormittuu liikaa, aiheuttaa se stressireaktion. Jatkuva kuormitus ylläpitää keskushermoston valmius- ja valppaustilaa koholla. Tämä ylikuormitus näkyy lapsen käyttäytymisessä ja itsesäätelyssä herkästi haastavana käyttäytymisenä, taistele tai pakene -reaktioina. Tai toisilla myös vetäytymisenä, välttelynä ja jähmettymisenä.

Joitakin esimerkkejä miten tukea aistiyliherkkää lasta:

  • Katso lapsen näkökulmasta asioita ja turvaa lapsen turvallisuuden tunne erilaisissa tilanteissa.

  • Huomioi ja jaa lapsen kokemus, reaktiot ja tunteet, niin kielteiset kuin myönteiset, esim. sanoittamalla.

  • Auta lasta ennakoimaan tulevia tilanteita ja myös muutokset totuttuun esim. sanoittamalla, kuvilla tai sarjakuvapiirtämisellä.

  • Älä pakota lasta epämieluisaan, voimakkaita reaktioita aiheuttavaan toimintaan esim. syömään lapsen mielestä vastenmielistä ruokaa.

  • Huomaa, että lapsi sietää itseaiheutettua ja -säädeltyä aistimusta usein paremmin, kun taas ennakoimaton aistimus on heikommin siedetty. Esim. kuuloyliherkkä lapsi voi itse tuottaa kovia ääniä, mutta ei siedä muiden tuottamaa ääntä.

  • Mukauta ympäristöä esim. kuuloyliherkän lapsen ryhmässä/luokassa melutason madaltaminen ja suojaimien käytön mahdollisuus.

  • Ennakoi tuntoyliherkän lapsen koskettaminen katseella tai sanoittamalla ja selvitä minkälainen kosketus rauhoittaa ja päinvastoin. Mahdollista lapsen vertaisille tieto ja ymmärrys toisen reviirin kunnioittamiseen ja aistimuksen erilaisen kokemisen ymmärtämiseen.

  • Tasapainoile sopivan kuormituksen kanssa - huomaa kuormittuminen ja stressioireet ja auta lasta huomaamaan nämä. Sovi keinoista palautua kuormituksesta ja esim. tauottaa koulupäivää tarvittaessa lepotuokioin.

  • Pohdi lapsen kanssa yhdessä, mitä lapsi kaipaa, mikä rauhoittaa häntä ja mikä aktivoi.

  • Siedätä lasta pikkuhiljaa ärsykkeisiin, kun lapsi on hyvässä vireystilassa ja tekeminen motivoivaa.

Lapsi, jolla on itse- ja aistisäätelyvaikeuksia, tarvitsee aikuisen tukea tavallista enemmän, intensiivisemmin ja kauemmin. Lapsen tukeminen ja suotuisan kehityksen turvaaminen lähtee ympäristön aikuisista, heidän oman toiminnan merkityksen oivaltamisesta. Sekä tarvittavan tiedon, ymmärryksen ja toimivien keinojen saamisesta. Lapsen haastava käyttäytyminen kertoo lapsen haasteiden lisäksi usein myös lasta ympäröivien aikuisten, niin huoltajien kuin ammattilaisten, tiedon puutteesta ja/tai keinottomuudesta tukea lasta. Siksi ympäristön ymmärryksen lisääminen ja ohjaaminen on ensisijaisen tärkeää. Niin lapsi, kuin huoltajat ja työssään lapsen kanssa toimivat ammattilaiset, tarvitsevat onnistumisia toimivan arjen mahdollistamiseksi!

Lisää aiheesta ja paljon muuta uutta tietoa löydät uudesta Adhd-käsikirjasta: Berggren, K. ja Hämäläinen, J. (toim.) 2018. Adhd-käsikirja. PS-kustannus, Jyväskylä.

Voit tilata Adhd-käsikirjan täältä! Huomaa myös jäsenhintainen kirja ADHD-liiton jäsenyhdistyksiin kuuluville!

Katariina Berggren
suunnittelija
ADHD-liitto ry

lataus.png

Tämä on blogin perheiden auttamisen ammattilaisen kirjoitus. Blogissa on useita, erilaisia perheiden auttamisen ammattilaisia vakiokirjoittajina.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter