Ristiäiset vai nimiäiset?

”Pitäisi saada meidän lapselle nimi.” – Näin alkaa moni papille soitettu puhelu, kun on ajankohtaista järjestää ristiäiset.

Lapsen nimet on ilmoitettava väestörekisteriin kahden kuukauden kuluttua syntymästä. Tämä koskee sekä etunimiä että myös sukunimeä, mikäli vanhemmilla on eri sukunimi eikä heillä ennestään ole yhteistä alaikäistä lasta. Jos on, niin sisaruksille tulee sama sukunimi.

Etunimiä saa nykyään antaa enintään kolme. Nimilakia ollaan kuitenkin uudistamassa, ja ehdotuksen mukaan etunimien määrää ollaan lisäämässä enintään neljään.

Etunimen suhteen laki asettaa aika paljon rajoituksia, mutta niitäkin ollaan väljentämässä. Perussääntönä voi pitää sitä, että jos aikoo antaa lapselle vähänkin erikoisemman nimen, sen lainmukaisuus kannattaa tarkistaa etukäteen maistraatista tai seurakunnasta.

Nimi on mahdollista antaa hyvin yksinkertaisesti vain ilmoittamalla se maistraattiin postin tuomalla lomakkeella. Useimmat kuitenkin haluavat järjestää nimenantojuhlan, jossa samalla juhlitaan lapsen syntymää perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi: nimiäiset tai ristiäiset.

Nimiäiset järjestetään, jos lasta ei liitetä seurakunnan ja kirkon jäseneksi. Nimiäisten ohjelman voi laatia sellaiseksi kuin haluaa. Papinkin voi kutsua nimiäisiin, jos haluaa lapselle kristillisen siunauksen, vaikkei häntä kastetakaan.

Kastejuhlassa on kyse paljon enemmästä kuin pelkästä nimen antamisesta. Kerran eräs tuore isä osoitti oivaltaneensa asian, kun puhelu papille alkoikin tavallisesta poiketen: ”Pitäisi saada meidän lapsi seurakunnan jäseneksi.” Kasteeseen liittyykin aina kirkon jäseneksi tuleminen.

Kirkkojärjestyksessä on määrätty, että kirkon jäsenten lapset tulisi kastaa ”ilman tarpeetonta viivytystä”. Jos vain toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon, vanhemmat päättävät yhdessä kastetaanko lapsi vai ei. Toisen vanhemmista tulee siis olla kirkon jäsen. Ellei kumpikaan kuulu kirkkoon, lapsi voidaan kastaa aikaisintaan kaksitoistavuotiaana.

Jos lapsen äiti kuuluu kirkkoon, seurakunta lähestyy perhettä kastejuhlan järjestämiseen liittyvällä kirjeellä. Sen mukana ovat viralliset lomakkeet nimen ja kummien ilmoittamiseksi, sekä ohjeet siitä mihin voi ottaa yhteyttä kastejuhlan järjestämiseksi. Seurakunta tai pappi opastaa tarkemmin sekä lomakkeiden että käytännön järjestelyjen suhteen.

Luterilaiset ristiäiset perustuvat Jeesuksen kastekäskyyn (Matt.28:18-20) sekä ns. lasten evankeliumiin, jossa kerrotaan miten Jeesus siunasi lapsia (Mark.10:13-16). Kasteessa lapselle annetaan nimi ja hänet kutsutaan sillä nimellä seurakunnan ja kirkon sekä Jumalan perheen jäseneksi. Katekismuksen mukaan kasteessa ihminen pestään puhtaaksi synnistä ja hänelle lahjoitetaan uudestisyntymisen armo ja Pyhän Hengen lahja. Lisäksi lapsi siunataan yhdessä ja hänen puolestaan rukoillaan.

Kastejuhlassa lapsi saa myös kummit, jotka edustavat sitä kirkkoa, johon lapsi kasteessa liitetään. Siksi heidän tulee olla kirkon jäseniä. Kummien tehtävä on erityisesti tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummeja on oltava vähintään kaksi, mutta tiukan paikan tullen yksikin voi riittää. Ylärajaa kummien määrälle ei ole, mutta käytännössä heitä on harvoin enemmän kuin kuusi.

Kastetoimituksesta ei peritä maksua, vaikka se järjestettäisiin kirkossa tai seurakunnan muussa tilassa. Mahdollisen toimituksen jälkeisen kahvitilaisuuden osalta seurakunta voi periä tiloista vuokraa. Useimmat kasteet järjestetään kuitenkin kotona. Toisinaan on tehty niin, että kastetoimitus on kirkossa, josta sitten mennään kotiin juhlakahville.

Kaikkein suositeltavinta, mutta Suomessa varsin harvinaista, on lapsen kastaminen seurakunnan yhteisen jumalanpalveluksen yhteydessä. Se korostaa sitä, että kasteessa tullaan kirkon jäseneksi, ja seurakunta toivottaa uuden jäsenen tuoreeltaan tervetulleeksi. Monessa muussa maassa tällainen käytäntö onkin yleinen, eikä sille mitään estettä ole meilläkään.

Lauri Jäntti
kirkkoherra, Lapinlahti

Tämä kirjoitus on blogin vieraskynäkirjoitus. Kynään tarttuu perheiden eri alojen auttamisen ammattialaisia. Joskus kirjoittajana on lääkäri, joskus psykologi ja joskus joku ihan tavallinen isovanhempi tai äiti. Joskus myös pastori. Joskus joku tarina vaan halutaan kertoa.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter