Vauvavuosi voi kääntyä piinaksi, mutta apua on saatavilla

Muistan raskausaikani nyt ja aina elämäni onnellisimpana aikana. Kelluin pehmeissä pilvissä, hengitin huituvanohutta hyväätekevää ilmaa. Lauloin lapselle paljon kohtuun.

Syntymän jälkeiset pari ensimmäistä viikkoa hoidimme vauvaa yhdessä mieheni kanssa. Muistan sen hyvin uuvuttavana, mutta lämpimänä ja iloisena vaiheena, jolloin teimme kaiken yhdessä yöt ja päivät.

Kaksi viikkoa synnytyksestä romahdin. Mieleni alkoi luisua alaspäin kovaa vauhtia. En saanut lainkaan nukuttua ilman lääkitystä, en tuntiakaan. Samalla mieleni mustui ja muuttui. Mikään maailmassa ei tuntunut enää hyvältä. Tuli pelkoja, valtava ahdistus ja levottomuus. Saatoin yhtäkkiä joutua kovaan paniikkiin. Itkin miehen jalasta kiinni roikkuen, ettei hän saa lähteä illaksi pelaamaan. Tuli riitoja, tuli loputonta väsymystä. Lapsi esti minua lepäämästä. Minulla oli hirveä tuska siitä, että olin jotenkin hajoamassa.

Mies kävi töissä, minä olin suurimmaksi osaksi yksin kotona lapsen kanssa. Yritin mahdollisimman paljon olla eri huoneessa kuin lapsi. Koska en osannut olla hänen kanssaan.

Synnytyksen jälkeinen masennus koskettaa vuosittain tuhansia suomalaisia naisia. Noin 10-15 % synnyttäneistä kokee sen. Oireita ovat esimerkiksi juuri mielihyvän tunteen kadottaminen, ahdistus, paniikki, väsymys tai uupumus, unioireet, huolestuneisuus, ärtyneisyys, epävarmuus omasta äitiydestä, ylihuolehtivuus, pakkoajatukset, pelot, ruokahalun muutokset… Synnytysmasennus on monioireinen sairaus; kun mieli menee rikki, se helposti rasahtaa palasiksi useammasta kohtaa.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, mutta keskeisimpänä syynä pidetään synnytyksen jälkeen tapahtuvaa hormonimyllerrystä. Sama mylläkkä tosin tapahtuu ihan kaikilla tuoreilla äideillä, ja vain osa heistä sairastuu. Vain osalla hormonit vaikuttavat aivokemiaan.

Minulta on joskus kysytty jotenkin hupaisa kysymys: miten synnytyksen jälkeistä masennusta voi ennaltaehkäistä? Mietin hetken ja vastaan: hanki itsellesi hyvät geenit, elä iloinen ja huoleton lapsuus ilman tragedioita, traumoja ja ristiriitoja. Älä sairastu koskaan mihinkään psyykkiseen sairauteen, esimerkiksi opiskelijana tai nuorena aikuisena. Älä pety pahasti työelämässä tai muutenkaan elämässä. Ole immuuni hormonivaihteluille.  Älä jää yksin: hommaa oma äiti tukemaan lempeänä siinä vieressä. Hanki ennen raskauttasi ystäviä, joilla on lapsia ja hoida heidän lapsiaan, jopa yöllä, jotta sinulla on realistinen kuva äitiydestä. Tule luomusti raskaaksi. Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Synnytyksen jälkeisellä masennuksella ei ole todettu olevan mitään tekemistä äidin koulutuksen tai tulotason kanssa. Se on kertakaikkisen demokraattinen sairaus.

Muistan, että masentuneena olin kuin meren pohjassa valtavan rautapallon kahlitsemana. Happipullo oli koko ajan vähissä. Kärsin jatkuvasta tukehtumisen tunteesta. Makasin siellä kolme vuotta. Sitten uusi lääkäri määräsi minulle uusia punaisia tabletteja. En enää toivonut mitään.

Tabletti, toinen ja kolmas. Yhtäkkiä rautapallo nytkähti ja päästi minut irti. Nousin pintaan. Terapeuttini ui siinä rinnalla, tsemppasi jaksamaan uimaan kohti rantaa. Oli kovat aallot. Kun pääsin rantaan, olin väsynyt ja helpottunut. Aurinko paistoi, ja minä tunsin itseni ehjäksi.

Synnytysmasennuksesta toipuu yleensä hyvin, ja Suomessa hoito on varsin hyvällä tolalla. Joskus toki apua pitää pyytää hieman kovemmalla äänellä. Avun hakeminen kannattaa aloittaa neuvolasta, tai mennä suoraan terveysaseman lääkärille. Yleensä äiti saa lähetteen myös psykologille. Jos tapaus on yhtään vaikeampi, seuraavia osoitteita ovat psykiatri ja psykoterapeutti. Vertaistuesta on useille äideille paljon hyötyä, sillä vertaisuuden kokemus vähentää yksinäisyyden, erilaisuuden ja häpeän tunteita.

Synnytyksen jälkeistä masennusta on lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa. Lievää masennusta sairastaville lääkitys ei ole yleensä tarpeellista, esimerkiksi psykologikäynnit ja liikunta ajavat saman asian. Kun masennus on vaikeampi, suositaan lääkitystä ja sen rinnalla psykoterapiaa.

Yleensä sairastuneet äidit alkavat olla jo hyvässä kunnossa ensimmäisen vauvavuoden lopussa. Joskus sairaus voi kroonistua, mutta se on suhteellisen harvinaista.

Sairauskokemus muuttaa monen elämää. Tervehdyttyään moni haluaa esimerkiksi opiskella ja vaihtaa alaa. Moni ryhtyy tekemään itselle tärkeitä juttuja enemmän, niin kuin vaikkapa vapaaehtoistyötä.

Voisin vaihtaa kaikki sairauteni päivät pois, jos olisi päivien vaihtopiste. Ilman sairautta en kuitenkaan olisi se minä, joka olen. Tykkään auttaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuneita äitejä, ja reilu vuosi sitten siitä tuli oikea ammattini, ei pelkkä vapaaehtoistyö.

Minun ”vauvani” on nyt jo 13-vuotias. Osaan olla hyvä, lämmin ja luonteva äiti esiteinille. Minusta tuntuu, että olen äitinä parhaimmillani juuri nyt.

Leena Honkavaara

Äimä ry:n koordinaattori

Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry

Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry on vuonna 1998 perustettu vertaistukiyhdistys, joka tukee synnytysmasennukseen ja lapsivuodepsykoosiin sairastuneita äitejä ja heidän läheisiään sekä tiedottaa sairaudesta. Äimä ry on toisistaan välittävien naisten yhteisö, jossa itketään mutta myös nauretaan yhdessä asioille. Äimä ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Lisätietoa Äimästä - www.aima.fi

Tämä kirjoitus on blogin vieraskynäkirjoitus. Kynään tarttuu perheiden eri alojen auttamisen ammattialaisia. Joskus kirjoittajana on lääkäri, joskus psykologi ja joskus joku ihan tavallinen isovanhempi tai äiti. Joskus joku tarina vaan halutaan kertoa.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter