Suo, kuokka ja parisuhde?

rope-1469244_1920.jpg

Olen tavallinen neljän lapsen äiti.  Ja tässä iän karttuessa olen saanut uuden rikkaan roolin: olen myös seitsemän lapsenlapsen mummu.

Olen tavallinen puoliso kumppanilleni. Kohtasimme kovin nuorena ja olemme kasvaneet yhdessä ajoittain yhteen ja ajoittain erilleen. Riidelleet ja sopineet. Oppineet ja taantuneet. Eläneet yhtä kaikki.

Olen tavallinen ihmissuhdealan ammattilainen. Toiminut täällä Parisuhdekeskus Katajassa kouluttajana ja suunnittelijana jo pian kaksikymmentä vuotta.

Olen myös kurkkuani myöten täynnä jatkuvaa pitää tehdä sitä ja tätä -puhetta. Pahinta mitä tiedän, on puhe parisuhteen eteen tehtävästä työstä. Pitää hoitaa lapset, laskut, pyykit, harrastukset, kuntoa, mielenterveyttä ja kaikki. Ja vielä tosi hyvin. Tähän listaan lisätään sitten vielä parisuhdekin. Suo, kuokka ja parisuhde!

Ei.

Parisuhteen perustarkoitus on mielestäni siinä, että saan olla ja levätä turvallisen ihmisen läheisyydessä. Tämä ihminen tuntee minua paremmin kuin kukaan muu. Minä tunnen tätä ihmistä paremmin kuin muita. Tämä ihminen on minun ihmiseni. Jopa lapset ovat lainassa, kasvamassa täällä kodissamme kohti aikuisuutta ja omaa elämäänsä. Tämä ihminen on kumppanini, jonka kanssa jaan elämäni.

Elämässä tarvitaan taitoja. Ihmissuhdetaidot ovat osa näitä elämisen taitoja. Rakkaus puolestaan on tahtoa, sekä taitoa että monenlaisia tunteita ja toimintaa.

Toisinaan parisuhteesta vaikuttaa muodostuvan loppumaton taistelutanner, jossa yhdistyy keskinäinen kurjuus, pahanolon -ilmaisu ja lapsuuden kesken jääneet, käsittelemättömät asiat. Siinä sitten on kaksi taitamatonta tekemässä parhaansa, mutta kun ei pysty parempaan. Pi-täi-si kyllä. Niinpä.

Parisuhteella on merkittävä yksilön kasvua tukeva rooli. Suostumalla havainnoimaan käytöstään ja omia tunteitaan, oppii paljon itsestään. Jos syyttää toista jokaisesta tunteestaan, ajatuksistaan ja toiminnastaan, saa aikaan kasvun sijaan vain riitaa. Suuri osa parisuhteen hoitamisesta tehdään omien korvien välissä.

Suhteessa koetaan välillä myös todellisia kasvupyrähdyksiä, joista aiheutuu luonnollisesti myös kasvukipuja. Kasvupyrähdyksen tunnistaa usein siitä, ettei tunnu kovin mukavalta olla. Näissä tilanteissa tarvitaan erityisen paljon tahtoa: valitsen opetella elämää ja ihmisenä olemista juuri tämän ihmisen kanssa.

Merkittävimpiä parisuhdetaitoja ovat vuorovaikutus- ja tunnetaidot. Niitä voi opetella esimerkiksi parisuhdekurssilla. Tai osallistumalla luennolle. (Osassa on jopa lastenhoito!) Tai lukemalla kirjoittamaani kirjaa Vuorovaikutustaidot parisuhteessa

Rakkauden ylläpitämiseksi riittää yksinkertaisesti toisen puoleen kääntyminen. Ei tarvitse olla mitään, mitä ei koe olevansa, eikä tehdä mitään, mitä ei tahdo. Vahvempina hetkinä toiminta voi olla avun pyytämistä ja oman tarvitsevuutensa ilmaisemista. Ja vastavuoroisesti toisena päivänä toisen tukemista.

Olen oppinut, ettei kasvu mahdollistu väkisin ja pakottamalla, vaan suostumalla siihen mikä on. 

Sari Liljeström

Parisuhdeneuvoja ja -kouluttaja
Parisuhdekeskus Kataja

Tämä kirjoitus on blogin vieraskynäkirjoitus. Kynään tarttuu perheiden eri alojen auttamisen ammattialaisia. Joskus kirjoittajana on lääkäri, joskus psykologi ja joskus joku ihan tavallinen isovanhempi tai äiti. Joskus joku tarina vaan halutaan kertoa.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter