Miten selvisin ruuhkavuosien uupumuksesta?

Minulta kysyttiin tässä taannoin, että miten selvisin ruuhkavuosien uupumuksesta ja ajasta, jolloin toinen muksumme oli taapero ja toinen vielä kapalossa. Miten selvisin ajasta, jolloin väsymys oli niin viiltävää, että jokainen päivä oli aidosti taistelua? Miten selvisin raskauden jälkeisestä masennuksesta ja ahdistuksesta? Miten selvisin ajasta, jossa parisuhdetta ei hoidettu vaippojen vaihdon lomassa ja tilanne vaikutti välillä jopa hieman epätoivoiselta?

Niin, miten sitä oikein selvittiinkään? Kysymys veti hiljaiseksi. Vastasin, että hyvä kysymys ja vaikenin. Minun kohdallani vastaus taitaa olla, että enhän minä melkein selvinnytkään. Rimaa hipoen mentiin ja loppu ammattiauttajien käsikynkässä. Tipahdin turvaverkkoon vasta sitten, kun oli viimeinen mahdollisuus. Tarinani on selviytymistarina ja kerron sen kirjassani Väsynyt äiti – apua uupumukseen ja unettomuuteen.

Minä haparoin pystyyn ja selvisin vasta sitten, kun lopulta ymmärsin pyytää apua uupumukseeni ja uniongelmiini. Ennen tätä piti kuitenkin ymmärtää tarvitsevansa apua. Ei ollut helppo rasti myöntää tarvitsevansa apua omaan vanhemmuuteensa. Ilman ammattiapua en olisikaan selvinnyt täyspäisenä, näin ajattelen tänään. Ja pitkään se paraneminen kestikin. Vajaat kolme vuotta terapiaa, pitkät sairaslomat ja paljon, paljon elämän valintoja ja uusia suuntia. Jäljet näkyvät minussa edelleenkin, vaikka pohjakosketuksesta on jo yli viisi vuotta. Helpommalla olisin päässyt, kun olisin kertonut olostani läheisilleni ja hakenut apua jo aikaisemmin. Mutta, minun kohdallani tuli tietenkin käydä kuten kävi, jotta olen tässä tänään.

Elän edelleen ruuhkavuosissa ja voin hyvin sekä nautin vanhemmuudestani. Lapsemme ovat nyt 6- ja 9-vuotiaat, ja ajattelen, että pahin ruuhka on ehkä jo ohi.

Tänään en kuitenkaan enempää voi olla korostamatta avun pyytämisen tärkeyttä ja vanhemmuuden kaikista tunteista puhumista. Tämän vuoksi kirjoitin kirjani ja perustin tämän sivuston sekä blogin. Ajattelen aidosti, että haluan tukea ja auttaa muita ruuhkavuosilaisia.

Jos luet tätä ja elät ajassa, jota kuvasin alussa ja sinulla on paha olla, niin voisitko ehkä kertoa olostasi jollekin? Voisitko pyytää apua? Ihan vain vaikkapa jeesiä päiväunien tai kauppareissun ajaksi? Pienet asiat ovat isoja juttuja tuossa ajassa. Voisitko puhua puolisollesi, ystävillesi, vanhemmillesi, sisarillesi, muille läheisille tai vaikkapa jollekin hiekkalaatikolla?

Lapsiperheiden ja vanhemmuuden tukemiseen on tarjolla paljon ammattiapua sekä palveluita ja näitä on koottu tukeavanhemmille.fi -sivustolle. Se mihin apua tarvitset ei välttämättä tarvitse olla iso juttu. Pienet jutut, niissäkin voi usein auttaa. Älä siis jää yksin, vaan pyydä rohkeasti apua. Apua on tarjolla, mutta sitä tulee myös osata ja haluta pyytää. Neuvola on hyvä paikka mistä aloittaa. 

Hanna

Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja, bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti – apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter