Vanhempi, oletko eron jälkeen valmis seuraaviin asioihin?

Vanhempien ero lapsiperheessä on kaksijakoinen tilanne.  Samalla kun aikuisina pyritään eroon toisesta ihmisestä parisuhteen tasolla tulisi vanhempina luoda uudenlaiset tavat toimia hyvässä keskinäisessä yhteistyössä lapsen asioissa. Yhteistyövanhemmuus eron jälkeen pitää sisällään, paitsi käyttäytymisen toista kohtaan, myös ajatukset ja mielikuvat toisesta vanhempana. Miten puhun toisesta vanhemmasta lapsille?  Pyrinkö asialliseen ja toista arvostavaan käyttäytymiseen kohtaamistilanteissa?  Ruokinko mielessäni kuvaa hankalasta ex-puolisosta vai lapselle tärkeästä vanhemmasta, jota lapsen on lupa rakastaa?  Ero onkin perheessä iso muutostilanne, paitsi aikuisille, myös lapsille. Vanhempien olisi hyvä etukäteen pohtia, millaista tulevaisuutta he yhdessä luovat lapsille, erosta huolimatta.

1. Kertokaa eropäätöksestä yhdessä lapselle

Olisi hyvä, jos vanhemmat pystyisivät etukäteen yhdessä miettimään, mitä eropäätöksestä ja tulevista muutoksista lapselle kerrotaan. Samalla olisi hyvä valmistautua kertomaan, mitkä asiat tulevat lapsen elämässä muuttumaan ja mitkä asiat säilyvät ennallaan.  Erosta kerrottaessa on tärkeätä auttaa lasta ymmärtämään, ettei päätös johdu lapseen liittyvistä asioista vaan on aikuisten yhdessä elämisen pulmiin liittyvä ratkaisu. Huolehtikaa yhdessä, että kerrotte erosta ja sen mukanaan tuomista muutoksista muille lapsen elämänpiirissä oleville läheisille ja työntekijöille.

2. Pyrkikää yhteistyövanhemmuuden rakentamiseen

Kahden aikuisen välisen parisuhteen päättyminen on aikuisten välinen ratkaisu, mutta samalla päätös, jonka vaikutukset heijastuvat lapsen arkeen, viikonloppuihin ja juhliin. Aikuisen on hyvä muistaa, että erossa päättyy parisuhde, mutta vanhempien välisen vanhemmuussuhteen tulisi säilyä. Tämän asian erottaminen voi auttaa ajattelemaan toista vanhempaa lapselle merkittävänä ihmissuhteena. Yhteistyövanhemmuus ei synny itsestään vaan vaatii molemmilta vanhemmilta tietoista päätöstä asettaa lapsi erossa etusijalle. Lapselle hyvä yhteistyövanhemmuus näkyy arjen sujuvina käytäntöinä ja lapsen on helppoa elää kahden kodin arkea.

3. Huomioikaa, että lapsen asioiden hoitaminen sisältää paljon neuvottelemista

Eron jälkeen voi yllätyksenä tulla eteen se, että lapsiin liittyvistä asioista on useita neuvottelujen ja sopimisen hetkiä. Kodista toiseen siirtyminen, lapseen liittyvät kuulumiset, isot hankinnat, loma-ajat, harrastuskulut ja lukuisat muut tilanteet, jotka liittyvät lapsen elämänkulkuun. Lasta ei tule koskaan asettaa vanhempien välisten ristiriitojen ratkaisijan rooliin. Kannattaa siis miettiä, polttaako kaikki sillat takanaan vai pyrkiikö toisen vanhemman kanssa asialliseen käytökseen. Pyrkikää molemminpuoliseen joustavuuteen ja pitäkää kiinni yhdessä sovituista asioista ja sopimuksista.

4. Kuuntelemme lasta ja arvostamme myös hänen näkemyksiään tilanteesta

Lapsella on omat itsenäiset suhteensa molempiin vanhempiinsa. Lapsen näkemykset vanhempien erosta ja sen mukanaan tuomista muutoksista voivat olla hyvinkin erilaiset kuin aikuisten omat toiveet tai halut. Olkaa valmiita kuuntelemaan lapsen mielipiteitä ja kokemuksia ja turvatkaa lapselle tärkeiden ihmissuhteiden jatkuminen. Miettikää myös, millä tavoin huomioitte lapsen ajatuksia ja toiveita tilanteeseen liittyen, mutta niin, että aikuiset säilyttävät aina päätöksentekovastuun itsellään.

5. Antakaa aikaa toisillenne aikaa toipua eron mukanaan tuomista tunteista

Eroamiseen liittyy usein isoja tunteita. Suru, viha, pettymys, syyllisyys ja häpeä ovat isoja tunteita kohdata, varsinkin yksin tai ilman eteenpäin auttavaa tukea. Jotta yhteistyö toisen vanhemman kanssa onnistuu, on avaintekijänä eroon liittyvistä tunteista ylipääseminen. Avun hakeminen erosta selviämiseen ja vanhemmuuden pulmiin on vastuullista vanhemmuutta. Oman alueesi eropalvelut löytyvät  www.apuaeroon.fi sivuston avulla.

Päivi Hietanen

Suunnittelija
Ensi- ja turvakotien liitto / Ero lapsiperheessä

Tämä kirjoitus on blogin vieraskynäkirjoitus. Kynään tarttuu useasti perheiden auttamisen ammattialaisia. Joskus kirjoittajana on lääkäri, joskus psykologi ja joskus joku ihan tavallinen isovanhempi tai äiti. Joskus joku tarina vaan halutaan kertoa.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter