Vanhemmuuden suorittaminen on arjen pahinta myrkkyä

Vanhemmuuden suorittaminen väsyttää, kuluttaa ja vie usein – ikävä kyllä – pois sitä iloa mitä vanhemmuus tarjoaa. Aina on kiire seuraavaan tehtävään ja vapaa-aikakin on aikataulutettua. Hermoja kiristää ja kiire sekä tekemättömät asiat menevät harmittavan usein vanhemmuuden edelle.

Ruuhkavuodet ja eritoten pikkulapsiarki pitää sisällään paljon muistettavaa ja aikatauluja, joten suorittaminen on joskus pakollistakin. Väsyneenä ja öitä valvoneena suorittamalla päivän rutiinit siitä selviää. Sanotaan, että selkeät rytmit tekevät lapselle hyvää ja arki tarvitsee aikatauluja pyöriäkseen. Ei suorittamisessa siis mitään pahaa ole, mutta silti mietin, että kuinka moni perhe kärsii vanhemmuuden liiallisesta suorittamisesta? Elämää järjestellään, aikataulutetaan ja arki pursuaa aktiviteettejä. Mihin kaikki kiva ”luppoaika” katosi? Tai niin, ehkä se ei kadonnut, mutta silläkin on nykyään aikataulunsa.

Luulen, että vanhemmuuden suorittaminen on pääasiassa luonnekysymys. Lisäksi ajattelen, että tämän aikamme elämäntyyli ja -rytmi ruokkivat sitä. Hyggeily taitaakin olla vastailmiö suorittamiselle – kunhan sitäkin ei vain onnistu aikatauluttamaan!  

Ajattelen, että vanhemmuuden suorittamisessa on pohjimmiltaan kysymys rakkaudesta. Vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen niin paljon hyvää, että maalaisjärki ja omat voimavarat unohtuvat. Usein saattaa unohtua se lapsikin. Joskus rumbaan sotketaan isovanhemmatkin, ja hektinen elämänrytmi kannustaa suorittamiseen.

Vanhemmuuden suorittaminen on mielestäni arjen pahinta myrkkyä. Se vie pois ilon, rentouden ja joskus jopa rakkauden, kun hetkeen ei ehdi (muka) pysähtyä. Onneksi moni hidastaa edes viikonloppuisin ja lomilla, mutta kuka oikeasti haluaa elää kunnolla vain muutaman viikon vuodessa?! Lapset ovat mielestäni tämän kuuluisan hetkeen pysähtymisen parhaita opettajia. Ja voi luoja, minä skippasin aivan liian monta vuotta näitä oppeja!

Tänään toteankin, että olen kiitollinen, että elämä pysäytti minut. Muuten olisin juossut ja suorittanut läpi koko elämäni. Ja mitähän tuolloin olisi jäänyt käteen? Valmis to do -lista? Niin, se kun vaan ei taida koskaan olla valmis.

Jos siis tunnistat itsessäsi ja arjessasi liiallisen suorittamisen merkkejä, niin paina hyvä ihminen jarrua! Kukaan muu ei tule painamaan sitä puolestasi.

Hanna

Tukeavanhemmille.fi -sivuston perustaja, päätoimittaja ja bloggari sekä äiti, vaimo ja Väsynyt äiti - apua uupumukseen ja unettomuuteen kirjan kirjoittaja.

Blogi muualla somessa: FacebookInstagramTwitter